Monday, September 25, 2017

Sanan voima

Alussa oli sana

Jo muinaisista ajoista lähtien ihminen on joutunut kommunikoidessaan toisten kanssa käyttämään sanoja. Helpompaa olisi jos kykenisimme siirtämään ajatuksemme kokonaisena toiselle, mutta toistaiseksi olemme rajoittuneet lähinnä sanoihin, joiden vivahteita ja painotuksia voimme äänellä ja eleillä hieman hienosäätää. Sarkasmi vaan ei näy fontissa, joten kirjoitetussa sanassa on kaikki se tarkoitus kiteytettynä sanoihin, niiden muotoon ja järjestykseen. Sanoja pidetään jopa niin tärkeänä, että sananvapaus on ihmisoikeus... tämä tosin ei kaikille sovi.

Että jokin asia tulee todeksi, on sille annettava nimi. Tietysti tämä nimetön asia on olemassa myös ennen sitä nimeämistä, mutta vasta kun asialle annetaan nimi, voidaan siitä puhua. Idea nimen tärkeydestä johtaa kauas ihmisen historiaan ja sen tärkeyden ihmiset huomasivat jo kauan ennen kuin he kykenivät ne kirjoittamaan talteen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta usein vain yksi niistä nimistä on se annettu nimi ja loput lempinimiä tai haukkumanimiä. Ei ole läheskään yhdentekevää mitä nimeä mistäkin asiasta ja milloinkin käyttää. Usein ihmiset eivät vaan välitä siitä kuinka tarkasti viesti lähtee ulos muiden tulkittavaksi.

Vaikka vastuu viestin tulkinnasta onkin vastaanottajalla, voidaan sanavalinnoilla vaikuttaa suuresti siihen miten viesti tullaan vastaanottamaan. Tunnelatautuneilla sanoilla saadaan aikaiseksi lähes välitön reaktio, jonka jälkeen koko viesti värittyy halutulla tahi ei niinkään halutulla tavalla. Kirjoitetun (tai nauhoitetun puheen) viestin sanavalinnat olisikin tehtävä suurella huolellisuudella, koska viestin lähdettyä ulos maailmaan, et voi enää juurikaan vaikuttaa sen todelliseen sanomaan. Voi siis vain toivoa, että edes murto-osa siitä sanojen kantamasta ajatuksesta välittyy siinä muodossa kuin se oli tarkoitettu.


Uuskieli

Orwell loistavassa kirjassaan, 1984, osoitti kielen vääristämisen vaikutukset yhteiskuntaan. Tahallinen asioiden vääristäminen niiden nimeä muuttamalla tekee asiasta puhumisen lähestulkoon mahdottomaksi. Kaikkihan sen tietää, mutta kun asiaa koetetaan selittää "kielen normaalilla kehittymisellä", voidaan uuskieli hivuttaa mukaan kansan puheeseen. Kun asialla ei ole nimeä, ei siitä voida keskustella niin että keskustelijat tietäisivät mistä edes puhutaan. Tämä on täysin tietoinen ja tahallinen kehitys nyky-yhteiskunnassa. Oikean nimen sijaan asioihin lisätään leimakirveen avustamana lisää taakkaa ja lopuksi kukaan ei tiedä mistä oikein puhutaan.

Malliesimerkki tästä on haitallisen maahanmuuton vastustaminen eli maahanmuuttokriittisyys eli oikeistolaisuus eli äärioikeistolaisuus eli persut eli rasistit eli natsit eli kansallissosialistit eli ... äärivasemmisto? Tai vaikkapa AfD eli populistinen äärioikeisto eli fasistit eli natsit... Vaivautuiko yksikään edes tarkistamaan missään vaiheessa mitä nämä jatko-oletuksien määritelmät pitävät sisällään, vai lätkitäänkö leimasimella vaan pahalta kuulostavia termejä peittämään oma ymmärtämättömyys? Kun anarkistit siis vastustavat natseja, he vastustavat osin omaa ideologiaansa, mutta ei pilata hyvää tarinaa moisella, eiks jeh?

Itse olen käyttänyt toimittajista termiä toimittelija, koska toimittajan eli journalistin yhteys journalismiin on hyvin etäinen tietyiltä osin. Oikea termi onkin propagandisti, mitä tulen tästä eteenpäin käyttämään näistä propagandaa levittävistä asioiden vääristelijöistä. Oikean journalistin tulisi kertoa asioista neutraalisti ja totuudenmukaisesti, mutta propagandisti muokkaa ja lisää halutun tunteen ja mielipiteen mukaan sanomaan. Kun Saksalainen propagandisti puhuu populistisesta äärioikeistosta, hän tarkoittaa AfD:tä joka on vain yksi puolue muiden joukossa Saksan valedemokraattisessa kansan orjuutuutusjärjestelmässä.


Tarkkuus kunniaan

Kun asianajaja sanoo, ettei ole hoitanut yhtään ainutta tietyn tyyppistä tapausta, hän tuskin asiasta valehtelee. Mutta mitä ihmiset eivät huomaa, on se että juuri tämä mainittu asia ei ole edes mistä puhuttiin, mutta se kuulosti riittävän samankaltaiselta mennäkseen läpi. Lakiteknisten termien käyttö onkin yksi näistä sanojen kompastuskivistä, mitä ei ulkopuolinen huomaa välttämättä ollenkaan. Asiasta toki puhutaan sen oikealla nimellä, mutta kun valtaosa ei tiedä sitä oikeaa nimeä, onnistuu kusetus hyvin suurella todennäköisyydellä.

Sama termien vääntely ja käyttäminen omien tarkoitusperien todistamiseen on myös hyvin yleistä tieteen saralla. Kun propagandisti tulkitsee tietoisesti tai tietämättään jotain uutta tutkimusta, saadaan tulos näyttämään juuri niin radikaalilta läpimurrolta kuin halutaan. "Parannuskeino löydetty!" sanoo otsikko, tutkimuksessa on saatu suuntaa-antavia tuloksia rottakokeissa että asialle joka on vähän siihen suuntaan on ehkä pystytty jotain tekemään. Ehkä. Monenko tiedot ja taidot riittävät lukemaan ja tulkitsemaan tutkimuksen? Vaikea sanoa, mutta väittäisin että useampi luki ja tulkitsi "parannuskeino löydetty" propagandistin haluamalla tavalla kuin mitä itse tutkimus antoi ilmi.

Että saadaan lähes varma uuskielen vaikutus, leimataan vielä tarkkuutta vaativat ihmiset "autisteiksi" ettei vaan kukaan uskalla puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Saadaan aikaiseksi niin vihapuhetta kuin kivapuhetta twitter-mittaan muotoiltuna millä varmistetaan ettei kukaan saa toisen sanomasta juurikaan selvää. Mutta ainakin saadaan huutaa ja tapella, eli jakaa kansaa omiin heimoihinsa - hajoita ja hallitse. Entä jos ihmiset oppisivat, että tarkkuus ja sanojen monimuotoisuus onkin positiivinen asia? Korulauseille on toki oma paikkansa, mutta asioista vapaasti ja totuudenmukaisesti suoraan puhuminen on nähdäkseni ihmiskunnan ainut tapa selviytyä.

Wednesday, September 20, 2017

Stereotyypit propagandan työkaluna mediassa

Pitkä historia

Olemme saaneet nyt nauttia jo reilut 100 vuotta tarkasti hallittua median manipulointia. Toki jo paljon aikaisemminkin osattiin ihmisiä ja kokonaisia yhteiskuntia ohjailla valitsemalla mitä tietoa kukin sai, mutta vasta reilut 100 vuotta on asiaan paneuduttu paljon tarkemmin. Massamanipulaatio tieteen alana saikin hyvän alustan ihmiskokeisiin maailmansotien aikana ja kun tiedetään että silloin lähes kaikki median kertoma oli tarkkaan hallittua propagandaa, kuvitteleeko joku että tästä oltaisiin luovuttu?

Keinoja tähän propagandan purevuuden parantamiseen on useita, mutta tässä artikkelissa keskitymme stereotyyppien käyttöön mielen muokkaamisessa. Stereotyypillä tarkoitetaan jonkin asian yksinkertaistettua ja yleistettyä kuvausta, jonka todenperäisyys vaihtelee suuresti. "Ei saa yleistää" on usein kuultu fraasi kun puhutaan ihmisistä ja ihmisryhmistä. Mutta pystyäkseen luomaan yleistyksen jostain asiasta, on oltava jokin mallikappale, mieluusti useampikin. Tässä kohtaa media pääsee leikkiin mukaan ja mielikuvien luonti alkaa. Mielikuvien markkinointi ja niiden liittäminen tunteisiin on vanha markkinointikikka. Kun oma kokemus vastaa tätä annettua mielikuvaa, on maailmassa kaikki hyvin.

Stereotyypit ovat tavallaan rakennusmateriaalia ihmisen omille skeemoille. Niin kauan kun oma skeema jostain asiasta täsmää havaittuun stereotypiaan, on asia helppo hyväksyä sellaisena kuin se esitetään. Tämä ilmiö kuvaa hyvin sitä, miksi jotkin tarinat on helppo hyväksyä kun taas toiset eivät kelpaa sitten alkuunkaan. Ihmisen mieli haluaa maailman täsmäävän skeemoihinsa, media tahtoo ihmisten skeemojen täsmäävän heille annettuihin stereotyyppeihin. Riittävästi toistoa ja ihmismieli alkaa hitaasti sopeutumaan uuteen maailmankuvaan, tai sitten vastareaktion tuoma vastustus kasvaa. Kumpi näistä sitten tapahtuu, on taas yksilöstä kiinni.


Tarinan ja todellisuuden rajan hämärtäminen

Vielä vuosikymmeniä(?) sitten elokuvien ja television kertomien tarinoiden stereotyypit olivat selviä. Hyvän ja pahan tyypin pystyi tunnistamaan toisistaan välittömästi. Stereotyypeillä leikittiin ja niistä revittiin huumoria, jolle kaikki osasivat nauraa. Tietyt ihmisryhmät esittivät tiettyjä rooleja, mikä varmasti johti myös omiin ongelmiinsa. Asiat olivat omalla tavallaan mustavalkoisia, mutta silloin jouduttiinkin keskittymään itse tarinaan jos haluttiin oman tuotoksensa myyvän. Nämä halutut stereotypiat heijastuivat yhteiskuntaan nopeasti, josta esimerkkinä voidaan pitää tupakoinnin suurta kasvua ja turvavöiden käytön lisääntymistä, kun niin "neuvottiin" elokuvissa tekemään.

Todellisuudessa asiat eivät tietenkään ole läheskään yhtä tarkkaan samasta puusta veistettyjä, vaan jokainen on yksilö omaten pieniä sirpaleita lukemattomista stereotyypeistä. Tarinankerronnassa siirryttiinkin yksilön kuvaukseen ja stereotyyppien rikkomiseen. Tämä on tietysti hyvä asia, tavallaan, kun asiat kuvataan realistisemmin. Mutta toimiakseen propagandana on haluttuja asioita liioiteltava tai häilytettävä pois näkyvistä. Luotiin siis uusia samaistumisen kohteita kuten hyviä pahiksia ja pahoja hyviksiä, joista jokainen pystyi löytämään inhimillisiä elementtejä. Yhteisiä stereotyyppejä luotiin siis yli rajojen eri ryhmiin, tarkasti valikoiden sen mukaan kenen asiaa haluttiin ajaa.

Ulos annettu kuva ei siis enää ole vanhoista stereotyypeistä kasattu sankari tai konna, vaan tarkkaan valituista osista luotu fiktiivinen hahmo. Riippuen kenen agendaa ajetaan missäkin, on ulos annettu kuva mistä tahansa asiasta usein tarkkaan valittua. Propagandistin tehtävä onkin sisällyttää halutut stereotypiat agendan mukaan ulos tuotettavaan materiaaliin niin että niistä mahdollisimman moni uppoaisi ihmisten omiin skeemoihin. Jalo villi (noble savage) tuntuu olevan nykyään muodissa, samoin kuin vaarallinen (kuu)natsi eli äärioikeisto. Kaikki osaavat yhdistää annetut stereotypiat esitettyihin hahmoihin kun media tekee työnsä kunnolla.


Mutta mitä sitten?

On turha edes kuvitella, että pystyisi olemaan immuuni median tuottamalle propagandalle. Kaikki mitä havaitsemme vaikuttaa tavalla tai toisella miten maailmaa tulkitsemme myös tulevaisuudessa. Median luomat stereotyypit eri asioista ovat usein yhtä kaukana todellisuudesta kuin ne stand-up koomikkojen kertomat vitsit jotka alkavat "suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen...". Koska ihmisen mieli, halusi tai ei, lähtee rakentamaan kuvaa kaikesta kohtaamastaan skeemojensa perusteella, on median vaikutus ihmisen käyttäytymiseen mahdollisesti hyvinkin suuri.

Suurin ongelma median propagandassa onkin sen jatkuva käyttö uutisissa. Tosin nykymedian "uutista" ei juurikaan enää erota toimittelijan mielipiteestä jostain asiasta. Asioista annetaan tarkkaan valittu kuva, jota toistetaan jokaisessa uutisessa samasta asiasta. Luodaan stereotypioita omien tarkoitusperien mukaan esimerkiksi politiikan pelureista. Kukaan kun ei ole kieltänyt propagandan käyttöä omaa kansaa vastaan, saamme nauttia täysin siemauksin verovaroin kustannettua propagandaa itseämme vastaan. Kenenkähän agendaan kuuluu esimerkiksi poliittisen poliisin stereotypian luominen murentamaan luottamusta poliisiin? Ei se kyllä äärioikeiston agendaan istu...

Median käyttöä rajoittamalla voi vaikuttaa helpoimmin median otteeseen omasta käyttäytymisestä. Useimmiten tämä on kuitenkin lähes mahdotonta, joten vaihtoehtoisia keinoja median propagandan ehkäisyksi tarvittaisiin. Pelkkä tieto siitä, että sinulle syötetään propagandaa ei vielä riitä, on pystyttävä havaitsemaan ne vaikuttamisyritykset ja käsittelemään ne ajatuksella läpi. Mainoksia katsottaessa on yleensä helppo havaita mitä siinä yritetään myydä, mutta huomion voisi sen sijaan kiinnittää siihen, miten sitä asiaa oikein yritetään kaupata. Jostain se oman mielen puhdistus roskasta on kuitenkin aloitettava, että mainoksia siis tsiikaamaan?

Wednesday, September 13, 2017

Kontrolloitu oppositio

Mikä ihmeen kontrolloitu oppositio?

Kontrolloidulla oppositiolla tarkoitetaan tilannetta, missä vallassa oleva taho kontrolloi tavalla tai toisella myös niitä, jotka vastustavat vallassa olevia. "Aatteet ja moninkertaistajat" tekstissä sivusin jo asiaa, mutta tarkempi pohdinta asiasta saattaa nostaa uusia kysymyksiä. Suomen yksipuoluejärjestelmään peilattaessa tämä kontrolloitu oppositio oli Soinin johtama PS, missä Halla-ahon valinta pakotti murtamaan tämän illuusion varmistaakseen isot rahat ja hyvän eläkkeen hallitukseen jääneille ex-persuille.

Mutta kaikkihan sen tietää että ei demokratiassa se noin ole! Paitsi että jos asiaa yhtään vaivautuu tutkimaan, on näitä tapauksia vuosien saatossa kertynyt lukematon määrä. Samasta ilmiöstä on esimerkiksi kyse, kun poliisi soluttaa rikollisjärjestöön yhden jäsenen, joka sitten vaikuttaa järjestön toimintaan sisältä käsin. Useissa tapauksissa on myöhemmin varmistunut, että ne kiihottamiset ja yllyttämiset rikokseen tapahtuivat juuri näiden soluttautujien osalta ja ehkä ilman heitä ei mitään olisi edes tapahtunut. Mutta ongelma ratkaistiin tuhoamalla järjestö sisältä käsin.

Aina ei tarvitse soluttautua sisään vaan oppositioryhmässä on jo valmiiksi sopivia henkilöitä mukana tähän tehtävään. On se sitten väärää tietoa syöttämällä, lahjomalla, kiristyksellä tai uhkailulla, voidaan kenen tahansa käyttäytymiseen vaikuttaa usealla eri tavalla ja näin kontrolloida suuriakin ryhmiä haluamaansa suuntaan. Hajota ja hallitse toimii ja kun ihmisille vielä annetaan toivoa muutoksesta, eli oppositio, jota sitten jo vallassa olevat kuitenkin ohjaavat, pystytään pitämään ihmiset hyvin kurissa.


Varoitusmerkkejä

Varmaa tietoa siitä mikä on hallittua oppositiota ja mikä sitä "oikeaa" oppositiota on vaikea saada. Kun ihmisiä pystytään ohjailemaan heidän tietämättään, voivat kaikki opposition jäsenet olla syyttömiä vilppiin vaikka homma menisikin täysin muiden suunnitelmien mukaan. Paljon myöhemmin asiat toki saattavat tulla julki kun ruvetaan vanhoja kaivelemaan. Tietysti siinä vaiheessa on jo yleensä myöhäistä tehdä asialle mitään ja kun yleensä se voittaja on sen historian kirjoittanut, ei vanhoihin tietoihin voi aina liioin luottaa.

Yhden asian oppositio, joka vastustaa vain pientä ja usein (todellisuudessa) merkityksetöntä asiaa, ollen kuitenkin vallassa olevien kanssa muista asioista samaa mieltä, on tyypillinen politiikan kontrolloitu oppositio. Ulkoisesti annetaan kuva että ollaan eri mieltä, mutta kun äänestys alkaa, painaa kaikki kiltisti sitä "oikeaa" nappia. Suuret puheet ja eriävät teot, siinä on asia johon tulisi kiinnittää huomio. Mutta yleensä huomio keskittyy vaan niihin suuriin puheisiin ja median hienosti komppaamana saa "suuri oppositiojohtaja" kerättyä kaikki valtaa vastustavat mukisematta saman katon alle ja hiljaiseksi - korjataanhan nyt yhteistä (muka)suurta asiaa, vaikka kaikki muu kusetus jatkuu täsmälleen samalla vanhalla kaavalla.

Samaan kontrolloituun oppositioon kuuluu myös monet virallista totuutta vastaan toimivat ryhmittymät, joiden tehtävä onkin kerätä kaikki väärinajattelijat ajattelemaan turvallisia vääriä ajatuksia. Väärää informaatiota syöttämällä saadaan liian lähelle totuutta päässeet jahtaamaan taas uusia tuulimyllyjä, sen sijaan että on vaarana mahdollinen paljastuminen suurelle yleisölle, että heitä on kusetettu. Joskus taas riittää pelkkä johtohahmon ohjailu niin koko aate joutuu täysin hakoteille. Ja jos ei virheellinen tieto tahi johtohahmon ohjailu pure, aina voidaan ottaa järeämmät aseet käyttöön. Moni oppositiovaikuttaja ja tiedonpaljastaja on kohdannut aikaistetun loppunsa.


Miksi asialle ei sitten tehdä mitään?

Asiallehan tehdään jotain, koko ajan. Uusia keinoja manipuloida ihmisiä kehitetään jatkuvasti ja häiritsevien tahojen puhdistus on tehokkaampaa kuin koskaan ennen. Koska kaikkihan sen tietää että vain ennen tehtiin pahoja asioita ihmisille vallassa olevien taholta ja nykyään on kaikki hyvin. Natsit vain tekivät moista, ei hyvät länsimaat, niin kertoo luotettava media. Varmin tapa päästä kohteeksi onkin pitää hallussaan todisteita mistään vallassa olevien toilailuista. Kansallinen turvallisuus vaatii sen, että korruption paljastaja on suurempi rikollinen kuin korruptoitunut ihminen.

Onnistuneita tapauksia on useita, joista esimerkkinä otan yhden dokumentoidun ja toisen hieman epävarmemman. Mustat Pantterit, eli 1960/70 vaikuttanut kansalaisjärjestö tuhottiin järjestelmällisesti tiedustelupalveluiden ja poliisin toimesta sen noustua uhkaamaan vääriä tahoja. Dokumentaatiota on asiasta paljastunut sitä mukaan kun salassapitoaika on asiasta umpeutunut. Entäs se toinen sitten? Feministiliike onnistui 1960-luvulla suuren vouhotuksen ansiosta saamaan naiset mukaan maksamaan veroja ja tienaamaan surkeaa palkkaa työstään, aivan kuten haluttiinkin. Suuresta näennäisvastustuksesta onnistuttiin luomaan mielikuva positiivisesta muutoksesta, vaikka todellisuudessa vain haluttiin verolle myös naisten tekemä työ ja siinä sivussa lapset valtion hoiviin entistä aikaisemmin. Kätevää, eikös?

Aina ei kuitenkaan homma etene kuten halutaan ja joudutaan turvautumaan näkyvään vaikuttamiseen. Saksassa AfD on joutunut loputtomien hyökkäysten kohteeksi ja niiden laajuus ja tahti viittaisivat siihen, että AfDn kontrollointi on osoittautunut vaikeaksi sisältä käsin. Myyriä ja soluttautujia on jäänyt useita kiinni ja heidät on potkittu sitä mukaa ulos kun ovat jääneet kiinni. Sama meno kuitenkin jatkuu ja vain aika näyttää miten puolueen, joka ainakin nähtävästi ajaisi kansan etua, tuleekaan käymään. Tosin kaikkihan sen tietävät että AfD on natsipuolue... Mikä on kontrolloitua oppositiota ja mikä oikeaa vallan vastustusta, varmuudella sitä on lähes mahdotonta tietää. Moni nykyinen asia viittaa kuitenkin siihen, että ainakaan Suomessa ei politiikassa ole juurikaan muuta kuin... noh, päätelköön jokainen itse.

Tuesday, September 12, 2017

Itsestäänselvä mahdottomuus

Uskon voimalla eteenpäin

Uskon asioista on turha kiistellä, sehän on itsestäänselvyys. Uskovaisen pään kääntäminen kun on mahdotonta. Kaikkihan nämä asiat tietävät, joten se on itsestäänselvää eikä sitä tarvitse mitenkään todistaa. Mutta jos asiaa alkaa tutkimaan hieman laajemmin, eli ottamalla uskomukset, persoonan, arvot ja havaitsemisen huomioon, voidaan huomata pienoinen ongelma tässä itsestäänselvyydessä. Mitä asioita sitten yleensä pidetään niin itsestäänselvänä, ettei niitä tarvitse koskaan sen paremmin selittää koska kaikkihan sen tietää? Koulussa oppii totuuden ja televisio sen toistaa virallisilla uutisilla, vai kuinka se menikään...

Miksi nykyisenkaltainen koulujärjestelmä alunperin kehitettiin, antaa hieman perspektiiviä ongelman laajuuteen. Teollistumisen alkuaikoina ongelmaksi muodostui työvoiman pula - tehtaat kaipasivat työvoimaa, joka osasi noudattaa ohjeita, totella käskyjä ja tietää riittävän paljon tarvittavista asioista ettei ihan rautalangasta tarvinnut asioita selittää. Ongelman ratkaisuksi kehitettiin yhtenäistetty koulujärjestelmä, jonka tiukkoihin sääntöihin pystyttiin lisäämään teollisuuden tarvitsemat komponentit ja tuottamaan koneen lailla käskyjä noudattavia hyviä työläisiä. Auktoriteettiusko vasaroitiin jo pienestä pitäen kaaliin... no mutta mitä sitten, kaikkihan tuon tietää?

Koulun jälkeen tarvittiin jokin jatkosuunnitelma "koulutuksen" ylläpitämiseksi. Media oli jo todistanut voivansa ohjailemaan kansaa laajalti, joten panostus mediaan ihmisten yhtenäistämisessä saatiin täyteen vauhtiin. Faktantarkistus ei alkuaikoina ollut mitenkään suuressa huudossa, vaan lehdet saivat painaa juuri haluamaansa propagandaa eikä sitä kukaan hyvä ihminen kyseenalaistanut, koska kaikkihan sen tiesivät että lehti kertoo totuuden. Nykyään valtamedian faktantarkistus on usein samaa tasoa, mutta koska luotettava media käyttää luotettavia tarkastajia, on kaikki hyvin, sehän on itsestäänselvää. Ja tietysti mahdotonta että juuri minua on kusetettu!


Salaliittoteoriaa!

Koska koulussa ei noin opetettu, eikä televisiossa niin liioin sanottu, sehän on ilmiselvästi mahdotonta ja ihan täyttä salaliittoteoriaa. On sula mahdottomuus että tuohon pystyttäisiin kaikkien ihmisten silmien edessä eikä kukaan muka huomaa! Tietenkin se on mahdotonta, koska on itsestäänselvää ettei suuria joukkoja ihmisiä voida huijata mitenkään noin laajasti. On siis mahdotonta luoda massiivinen aivopesujärjestelmä, koska kaikki sen läpi pusketut ihmiset tietävät sen olevan mahdotonta. Löytyykö tästä todisteita? Yksittäistapauksia, et voi todistaa koska tuo lähde ei ole luotettava, koska kaikkihan sen tietää.

Rahalla saa ja mopolla pääsee, kaikkihan sen tietää. Kuka kontrolloi mennyttä, kontrolloi tulevaa. Kuka kontrolloi nykypäivää, kontrolloi menneen... kaikkihan sen tietää, mutta ei osaa yhdistää muuhun kuin tyhjänpäiväiseen somejakoon. Orwell oli fiksu mies, sehän on itsestäänselvää. Jos jollain taholla on lähes rajattomat resurssit, muuttuu moni mahdoton mahdolliseksi. Mutta mikä ei muutu, on usko siihen että jokin asia on mahdotonta koska se on itsestäänselvää ja television setä niin kertoi. Siis sen saman televisiokanavan, jonka omistajan omistajan omistajalla on lähes rajattomasti resursseja. Mahdton, ei käy, ei käy, olet väärässä ja salaliittoteoriaa vaan!

Jossain 1960-luvun hujakoilla ihmiset kyselivät liikaa vaikeita kysymyksiä. Asialle oli tehtävä jotain, koska oli itsestäänselvää että kysymyksiin oli mahdotonta vastata totuudenmukaisesti. Väitetysti CIA keksi termin "salaliittoteoria", minkä alle niputettiin kaikki virallisen totuuden vastaiset asiat. Todisteista viis, olit salaliittoteoreetikko koska televisiossa niin sanottiin sillä kanavalla jonka omistaa se ihminen lähes rajattomilla resursseilla. Onkin siis itsestäänselvää että osa netissä liikkuvista huhuista on salaliittoteoriaa, koska virallinen media niin kertoi ja on sula mahdottomuus että mediaa muka voitaisiin ohjata niin laajasti ympäri maailmaa, niiden ihmisten toimesta joka omistaa lähes kaiken median. Eip, mahdotonta, kaikkihan sen tietää.


Usko ei petä, se on sula mahdottomuus

Jos uskoo että on mahdotonta tehdä jokin asia niidenkään toimesta, joilla on lähes rajattomat resurssit ja jotka ovat kertoneet asian olevan mahdotonta, ollaan hankalahkon uskomuksen kanssa tekemisissä. Uskomus siis perustuu "kaikkihan sen tietää" totuuden yhdistämisestä itsestäänselvyyteen, joten minkään osan kyseenalaistaminen on ... mahdotonta. Mahdottoman asian todisteet ovat mahdottomia, koska kaikkihan sen tietää ja on itsestäänselvyys että virallisessakin totuudessa on pieniä aukkoja koska kaikkea ei voi tietää ja "koska syyt".

Raha, sosiaalinen paine ja aivopesu pelaavat tässä suurinta osaa, kaikkihan sen tietää. Ilman lähes rajattomia resursseja ja keinoa saavuttaa lähes täysi kattavuus tiedon jaossa, on mahdotonta saavuttaa nykyisen kaltaista disinformaatiopeittoa. Mutta kaikkihan sen tietää, että ahneus on hyve ja maailman rikkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat ihmiset ajavat vain ja ainoastaan ihmiskunnan etuja, eivät ollenkaan omaa etua... mahdoton ajatus, kaikkihan sen tietää.

Elämä on toki paljon helpompaa kun kaikki tietävät samat asiat ja riittää että ollaan eri mieltä vain verhojen väristä. Koska on sula mahdottomuus että joku toinen tietäisi enemmän tai paremmin kuin itse, koska itse tietää koko virallisen totuuden joka on itsestäänselvyys, on kaikki virallisesta totuudesta poikkeava myöskin mahdotonta. Hassu kierre, eikö totta? On toki totta, että ihan jokaista asiaa ei aina tarvitse kyseenalaistaa, kuten että 2+2=4, mutta kun ihan kaikki asiat ovat itsestäänselvää, ollaan hieman vaarallisilla vesillä. Mutta entäs ne, jotka kyseenalaistavat osan virallisesta totuudesta mutta silti nielevät osan ihan kokonaan? Arvot, persoona, havainnot ja ne uskomukset... kaikki yksilöllisiä. Mahotonta meininkiä...

Monday, September 11, 2017

Teoriaa mielestä, osa 4/4 Havaitseminen

Näkeminen on uskomista?

Uskomusten, persoonan ja arvojen kautta siirrymme viimeiseen osaan tätä juttusarjaa: havaitseminen. Ihminen havaitsee häviävän pienen osan kaikesta siitä informaatiosta, jota eri aistit jatkuvasti tuottavat. Muutos on yksi näistä asioista joita ihminen on yleensä aika hyvä havaitsemaan - pieni liike näkökentässä aiheuttaa usein välittömän reaktion ja huomio siirtyy selvittämään mitä tapahtui. Mutta miten ihminen päättää mikä osa informaatiosta on niin tärkeää, että se pitäisi havaita?

Mahdollisesti henkeä uhkaaviin asioihin olisi varmaankin hyvä suunnata ainakin osa aivojen kapasiteetista, vai mitä? Jo alusta lähtien ihminen yrittää kopioida muilta mahdollisia kaavoja selviytyäkseen. Viidakossa on syytä viilata omat aistit tarkentamaan esimerkiksi vaarallisiin eläimiin ja kasveihin. Opitut reaktiot tiettyihin havaintoihin asettaa kehon valmiiksi - taistele tai pakene. Kaupunkilaiselle on taas yhdentekevää havaita käärme polulta, mutta ohi kiitävä Mersu on syytä huomata ajoissa. Entä kun maailma pyörii somessa? Vihapuhetta ja väärää mielipidettä vilisee joka paikassa, joten siihen on kiinnitettävä kaikki huomio... ei nyt ihan hengenvaarallinen asia, mutta opittu uhka ja mieli tekee siitä toden.

"Kuva tai sitä ei tapahtunut", näkeminen on uskomista kun jotain pitää todistaa. Havaintoon perustuva kuvaus jostain asiasta voikin olla täysin eri, johtuen ihmisen uskomuksista ja arvoista, muistin omista tempuista puhumattakaan. Kuva, nauhoite tai vastaava onkin usein kohtuullisen hyvä todiste johonkin asiaan, mutta se ei silti tarkoita että ihmiset havaitsisivat asiat samalla tavalla vaikka kaikille annettaisiin täsmälleen sama informaatio. Ihminen lisää, vähentää ja muokkaa sisään saapuvaa havaintoaan täsmäämään arvojen ja uskomuksten sanelemat totuudet. Rivien välistä lukeminen on muotia, jokainen tulkitsee sisään tulevan informaation omalla tavallaan.


Miten havaitseminen vaikuttaa uskomuksiin, persoonaan ja arvoihin

"En usko ennen kuin näen" on kohtuullisesti toimiva uskomus. Tämä toki saattaa aiheuttaa uskomuksia, jotka eivät tarkempaa tarkastelua kovin hyvin kestä. "Flat earth" on yksi tällainen uskomus, joka perustuu vahvasti uskoon omista havainnoista. Jos jotain ei havaitse, sen olemassaoloon on vaikea uskoa. Vuorovaikutus uskomuksen ja havainnoinnin kanssa aiheuttaa aukkoja niin havainnoissa kuin uskomuksissa ja tältä onkin lähes mahdotonta välttyä. Ihminen täydentää havaintojaan omilla uskomuksillaan ja skeemoillaan, luoden ehjän kokonaisuuden havaitsemastaan maailmasta.

Aistiärsykkeet ovat ihmisen tapa vastaanottaa tietoa. Siinä kun persoona vaikuttaa mitä ihminen havaitsee, arvojen ja uskomusten suodattamana havainnot muokkaavat persoonaa. Selvimmin tämä näkyy ihmisissä, joilla on traumaattisia kokemuksia. Ennen ja jälkeen tapahtuman, on ainakin ulkopuolisen näkökulmasta havaittavissa joskus hyvinkin dramaattisia eroavaisuuksia. Sotaa, väkivaltaa ja sortoa kun riittävästi havaitsee, on sillä vaikutusta myös sinne sisimpään, halusi tai ei. Suodatuksen vaikutusta havainnointiin on jonkin verran tutkittu, koska mikä sen parempi kuin täydellinen sotilas joka tekee mitä käsketään ja tulkitsee kaiken halutulla tavalla, ilman turhia tunnontuskia?

Havainnoidessaan maailmaa, ihminen suuntaa huomionsa ainakin osittain uskomustensa ja arvojensa sanelemana asioihin, jotka vahvistavat vanhoja kaavoja. Vahvistusvinoumaa syytetäänkin turhan helposti kun koetetaan selittää jonkin asian olevan eri tavalla kuin omat uskomukset kertovat. Jos havaitsee jonkin asian jatkuvasti, se muokkaa arvoja ja uskomuksia täsmäämään tähän asiaan. Voiko ihminen siis luottaa havaintoihinsa? Ei läheskään aina, mutta eipä meillä sen parempaa keinoa informaation vastaanottamiseksi tietoisesti ole, ainakaan nykytiedon mukaan.


Minkä väriset lasit ne päässä onkaan?

Omassa kuplassaan, vahvasti aatteen lasit silmillä, näyttää maailma kovin erilaiselta kuin muilla, eri lasein varustetuilla yksilöillä. Kenen kupla sitten on se "oikea" ja kenen "väärä", siitä saadaan aina tappelu aikaiseksi. Koska näitä aatteen laseja ei voi väliaikaisesti lainata muille, joutuu jokainen kuvitellessaan ajattelevansa asiaa toisen näkökulmasta säätämään niitä omia kakkuloita. Tämä ei tietenkään käytännössä onnistu, koska ne jokaisen henkilökohtaiset lasit ovat vuosien tai vuosikymmenten kovan työn tulosta. Siinä on ihan turha tulla toisten neuvomaan, kyllä minä tiedän!

Mutta tämä täysin yksilöllinen havainnointi ja tiedon prosessointi, siinä kun se aiheuttaa riidan toisensa jälkeen, on samalla ihmiskunnan suurimpia vahvuuksia. Yhdistämällä useamman ihmisen havainnot, voidaan asioita tutkia paljon laajemmin ja tarkemmin, jos verrataan vain yksilön näkökulmaan. Samalla toki ihmiset voidaan "pakottaa" näkemään asiat yhtenevällä tavalla, kun viestintä on tarkkaan valittua - yhden totuuden kansa näkee asiat samalla tavalla. Ja vaikka kaikille annetaan sama informaatio, havaitsevat ihmiset sen aina opitulla omalla tavallaan.

Kun tietoisesti valitsemme sisään tulevaa informaatio, voimme jonkin verran vaikuttaa siihen miten se vaikuttaa itseemme. Viritämme aistimme tietoisesti tai tiedostamatta vastaanottamaan tiettyjä asioita ja viritetyt aistimme havaitsevat sitten tätä asiaa varmemmin kuin ennen. "Väkivalta luo väkivaltaa" on tästä karu esimerkki. Tuputtamalla tiettyä informaatiota aisteillemme, herkistymme vastaanottamaan sitä entistä helpommin ja muokkaamme arvomme ja uskomuksemme sen mukana. Sama toimisi myös positiivisissa asioissa... miltä maailma näyttäisikään jos kaikilla olisi hyvä olla?

Sunday, September 10, 2017

Teoriaa mielestä, osa 3/4 - Arvot

Arvo Pohja

Uskomusten ja persoonan kautta päästäänkin kolmanteen osaan, eli arvoihin. Poliitikkojen selitykset epäyhteensopivista arvopohjista kuulostavat lähinnä tekosyiltä ja kolmevuotiaan "mä en leiki sun kanssa ku sä oot tymä" tapaisilta selityksiltä. Mutta uskomusten kanssa ihmisen arvot ohjaavat valintoja ja mielipiteitä merkittävästi. Kaksi vastakkaisen arvopohjan omaavaa ihmistä harvemmin pystyvät vaihtamaan mielipiteitä rauhallisesti - vastapuolen arvot loukkaavat omaa maailmankuvaa.

Arvot määräävät järjestyksen, mikä on tärkeää ja arvokasta ja mikä taas ei. Ihminen ei aina edes tiedä omaa arvomaailmaansa, ennen kuin menettää jotain tärkeää. Arvot muuttuvat ja kasvavat ihmisen mukana, vaikuttaen tietoisiin ja tiedostamattomiin päätöksiin. Kun luulemme tekevämme tietoisen valinnan, on usein kyseessä omien arvojemme peilaaminen annettuihin vaihtoehtoihin. Kuitenkin suuri osa arvoistamme on muodostunut tietoisuutemme ulkopuolella, osin myös vasten tahtoamme.

Nykytrendien mukaan kaikki asiat ovat kuitenkin saman arvoista ja osa on vaan tasa-arvoisempia kuin toiset, saaden erityisoikeuksia. Asiaa selitetään usein vinoutuneella patriarkaalisella arvojärjestelmällä, josta halutaan päästä eroon. Mutta jos kaikki asiat ovat saman arvoisia, ei mikään ole enää arvokasta. Ja kun mikään ei ole arvokasta, ei millään ole mitään väliä - nihilismiä. Kutsuu sitä sitten hierarkiaksi tai ei, ihminen laittaa asiat arvojärjestykseen joka sitten määrää monia eri asioita aina lempiväristä ihmishengen arvoon rahassa. Ei siis ole mikään ihme, että ihmiset eivät tule toimeen keskenään kun arvoissa on suuria eroja.


Miten arvot vaikuttavat uskomuksiin, persoonaan ja havaitsemiseen

Arvot ja uskomukset kulkevat vahvasti käsi kädessä, molemmat nojaten vahvasti toisiinsa maailmaa määriteltäessä. Jos omiin arvoihin ei kuulu tiettyjen uskomusten hyväksyminen, ei moista uskomusta pysty hyväksymään. Samalla tavalla taas arvot määräävät mitä uskomuksia tulisi noudattaa ja nostaa korkeammalle arvohierarkiassa. Sekoittamalla useita eri uskomusjärjestelmiä useisiin eri arvojärjestelmiin, saadaan aikaiseksi melkoinen sillisalaatti mahdollisesti hyvinkin huonosti yhteensopivia arvoja joka kuitenkin menee aivan täydestä läpi sille yksilölle.

Persoonan tulkatessa uskomukset arvoiksi, herää kysymys mikä osa oikein muovaakaan mitä. Jos ajatellaan että uskomukset ovat ulkoa tuleva voima, siinä kun arvot tulevat sisältä, ihmisen välissä olevan persoonan täytyy joko sopeutua tai muokata jompaa kumpaa osaa muodostaakseen ehjän kokonaisuuden. Joidenkin teorioiden mukaan osa mielen häiriöistä johtuukin näistä ongelmista ulkoisen maailman sopeuttamisesta sisäiseen maailmaan. Monilla uskomuksilla on päästyään sisälle ihmisen arvomaailmaan katastrofaalisia vaikutuksia persoonaan. Terrorismi on tästä hyvä esimerkki...

Arvojen vaikutusta havaintoihin voidaan demonstroida seuraavalla esimerkillä: ryhmä ihmisiä viedään luokkahuoneeseen ja pyydetään huomioimaan mahdollisimman monta asiaa tilasta. Hetken kuluttua ihmiset viedään ulos huoneesta ja heitä pyydetään kuvailemaan huone mahdollisimman tarkasti. Miten ihminen priorisoi mihin kiinnittää huomionsa? Arvojensa mukaan. Yhdelle tuolit ja pöydät olivat suurin asia, toinen laski lamput katosta ja kolmas arvioi huoneen mitat. Sama huone, jokaisella eri vastaus. Mihin sinä kiinnität ensimmäiseksi huomiosi?


Mutta eihän sitä voi edes verrata...

Uskomukset ja arvot aiheuttavat suurimmat ongelmat ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Toisen esittämä vertaus voi kuulostaa itselle täysin päättömältä, joten toisen arvo tippuu pohjalukemiin. Kuinka voidaan laittaa raha ennen ihmisoikeuksia? Miten voidaan syyllistää kokonaisia ryhmiä muutaman tekemistä asioista? Kuka saa määrätä mitä muut saavat sanoa? Poikkeavat arvot tuottavat täysin eri vastaukset kysymyksiin. Siinä helposti myös kyseenalaistaa toisen järjenjuoksun jos vastaus on täysin omien arvojen vastainen. Selittämällä asiaa "yhteisillä arvoilla" ei asiaa liioin auta - "syö paskaa", koska miljardi kärpästä ei voi olla väärässä.

Yhteiset arvot ovat kuitenkin yhteiskuntarauhan kannalta merkittävä asia. Kun näitä "itsestään" kasvaneita arvoja joku yrittää pakolla muuttaa, saadaan aikaiseksi runsaasti vastustusta. Muutosvastarinta annetaan selitykseksi kun arvoja muille pakottava taho haluaa asiaa selittää. Joskus vanhat rakenteet ja arvot joutavatkin romukoppaan, mutta hyvin usein pakotetut arvot eivät ole edes tarkoitettu parantamaan asioita vaan luomaan ongelmia. Tähän ongelmien luontiin koko nykyinen politiikka perustuukin, osoittaen siinä samalla mitä arvoja politiikkaan pyrkivillä ihmisillä onkaan.

Kenen arvot ovat sitten ne oikeat arvot? Jokaisella kun on omansa, minkä mukaan myös muiden arvot arvotetaan, ollaankin suurten kysymysten edessä. Uskonnot yrittävät vastata näihin kysymyksiin merkitsemällä asiat hyviksi tai pahoiksi. Joitain universaaleja arvoja on toki havaittavissa, mutta kun seuraa ihmisten tekemisiä, joutuu joskus ihmettelemään enemmänkin millainen arvojärjestys voikaan tuottaa tekoja, joka luo kaiken sen kärsimyksen toisille? Jokainen joutuu kuitenkin itse omiin arvoihinsa peilaten päättää miten toimii. Arvostatko omia arvojasi niin paljon, että olet valmis taistelemaan niiden puolesta?

Thursday, September 7, 2017

Teoriaa mielestä, osa 2/4 - Persoona

Ai minä vai?

Uskomusten kautta pääsemmekin seuraavaan osaan, eli persoonan käsittelyyn. Tälle asialle löytyy useita eri nimityksiä ja eri koulukunnat tieteen eri haaroissa käyttävät vaihtelevia termejä ja niputtavat hieman eri asioita tähän osaan ihmisestä. Itse tarkoitan persoonalla sitä synnynnäistä osaa ihmisestä, mikä muovautuu kokemusten mukana läpi koko elämän ja muodostaa sen "minä" osan. Se jokin pieni osa, joka kulkee alusta loppuun ja tekee ihmisestä uniikin, joita ei ole maailmassa kahta. Sielu, ehkäpä?

Identtisiä kaksosia on tutkittu tieteen haaralla usein. Milloin minkäkin teorian todistamiseen kaksosia parempaa tutkimuskohdetta saa hakea, siinä kun on kaksi identtistä fyysistä olentoa jotka kuitenkin käyttäytyvät hieman eri tavalla. Tämä voitaisiin siis ottaa merkkinä siitä, että kaksi täsmälleen samalla tavalla kasvatettua ja geneettisesti identtistä ihmistä eivät kuitenkaan ole samoja. Jossain on siis eroa, mutta ei millään nykylaitteella mitattavissa saati havaittavissa. Tätä uniikkia osaa joka sitoo kaiken yhteen kutsun tässä persoonaksi.

Mutta mitä muuta siihen persoonaan sitten kuuluukaan? Huumorintaju on yksi hyvä esimerkki tällaisesta yksilöllisestä ominaisuudesta. Kulttuuri voi sanella mikä on hyvää ja mikä huonoa huumoria massoille, mutta jokainen sen omalla kohdallaan joutuu ratkaisemaan onko jokin asia hauska vai ei. Persoona muodostuu annettujen rajojen sisään ja sopeutuu yksilöön, kasvaen läpi koko elämän. Moni ihminen taistelee persoonaansa vastaan eikä liioin anna sen tulla esiin, koska on pelottavaa antaa muiden oppia tuntemaan se syvin "minä". Naamarin alla pysyy persoona suojattuna...


Miten persoona vaikuttaa uskomuksiin, havaitsemiseen ja arvoihin

Kuka tahansa voi uskoa mihin tahansa, mutta usein samoihin asioihin uskovat ihmiset muodostavat kohtalaisen yhtenevän ryhmän. Kuitenkin tarkemmin tarkastellessa ei ryhmä usein olekaan niin yhtenevä muilta osin kuin siltä uskomuksen ytimeltään. Persoona saattaa vaikuttaa minkä tyyppiset uskomukset voivat saada jalansijaa ihmisessä, mutta persoonan vaikutus itse uskomuksiin rajoittuu enemmän uskomuksen painotukseen. Uskomuksen ja persoonan yhteensulautumisesta saadaan arvojärjestys omalle kohdalle sopivaksi.

Koska persoona on mukana alusta lähtien, voisiko se vaikuttaa myös fyysisiin ominaisuuksiin? Mitä aisteja ihminen päätyy käyttämään elämässään on myös jossain syvällä määriteltynä. Eikä vain mikä aisti, vaan miten ja mihin huomio kiinnittyy. Yksi huomaa mitättömiä värivivahteita, toinen näkee kauaksi ja pystyy arvioimaan etäisyyksiä kun kolmas huomaa liikkeen. Aisteja voi toki harjoittaa, mutta jotkin asiat tulevat ihmiselle luonnostaan ja täysin yksilöllisesti. Osa näistä voidaan selittää fyysisillä eroavaisuuksilla, mutta ihminen on sen verran monimutkainen olento että kaikkea tuskin tullaan koskaan selvittämään... laitetaan moiset asiat siis persoonan piikkiin?

Kun uskomus otetaan osaksi ihmisen ajatusmaailmaa, muovataan niistä persoonan kanssa arvojärjestys sopivaksi. Vaikka identtisille kaksosille oltaisiin opetettu täsmälleen samat uskomukset, voi heidän arvonsa erota joiltain osin hyvinkin merkittävästi. Ei liioin ole väliä kuinka tarkka ja tiukka kuri on yhteiskunnassa, aina löytyy muutama yksilö joiden arvot eivät täsmää valtaväestöön. Yhteiskunnan rakenteet sitten määrittävät kuinka näitä "vääriä" arvoja omaavia yksilöitä kohdellaan. Hulluja, narreja tai neroja, erilaiset arvot näkyvät ja kuvastavat persoonaa.


Satumaisten sattumien summa

Entäpä onko ihmisillä jokin kollektiivinen tietous, mistä persoona ottaa kopion ennen kuin ilmaantuu ihmisessä? Tarinoiden yhteneväisyydet ympäri maailmaa ja esimerkiksi pelko käärmeitä kohtaan vaikuttaisi olevan yhteistä "perimätietoa" yhdistettynä jotenkin muuten kuin ihmisten kanssakäymisessä. Paljon samaa, mutta valtavasti eroja kuvaa hyvin koko ihmiskuntaa. Tabula rasa, tyhjä taulu, sitä ei ihminen syntyessään kuitenkaan ole. Luoja tietää, jos sekään, miten kaikki oikein toimii...

Kuinka suurta osaa persoona sitten loppuviimein oikein pelaa tässä ihmisen aivotuksessa? Ei niin kovin suurta, useimmissa tapauksissa. Opetetut ja uskomukset ja arvot peittävät alleen lähes koko persoonan, minkä takia se "tuntematon" elementti voidaan häivyttää mielen teorioista lähes olemattomiin. Riittäisikö siis mielen teoriaan vain maininta jostain tuntemattomasta, joka aiheuttaa epäsäännöllisyydet tutkimustuloksissa? Tämä tuntematon osa onkin aiheuttanut sen, ettei osa pidä psykologiaa edes tieteenä, pelkästään arvailuna ja hataria todisteita esitellen. Niinhän se toki onkin - arvailuja ja hataria todisteita äärettömän monimutkaisesta asiasta.

Olkoon se osuus pieni tahi suuri, on se ihmisen persoona mukana soppaa sekoittamassa kun ihminen ajattelee niin automaattisesti kuin tietoisesti. On se sitten kieroutunut huumorintaju, sujuva sarkasmi ja kevyt kenttävittuilu joka selvimmin havainnollistaa ne persoonan piirteet, jäänee asian tarkempi tutkiminen jälkipolville. Siihen asti arvaillaan ja kehitellään ideoita miten se nuppi oikein toimii jokaisella yksilöllä. Ehkä persoonalle olisi myös kuvaavampikin nimi olemassa?

Monday, September 4, 2017

Teoriaa mielestä, osa 1/4 - Uskomukset

Uskon voimalla

Neljä toisiinsa vahvasti yhdistävää asiaa: uskomus < - > persoona < - > arvot < - > havaitseminen vaikuttavat ihmisen automaattiseen ajatteluun. Ensimmäiseksi käsittelyyn pääsee uskomukset, jotka ovat yksi suurimmista vaikuttajista ja samalla niitä harvoja asioita, jotka todella yhdistävät ihmiset toisiinsa... ja samalla se asia, joka jakaa ihmisiä mahdollisesti jopa vahvemmin kuin mikään muu asia. Suuret uskomusjärjestelmät kuten (valta)uskonnot ovat jakaneet ja yhdistäneet ihmisiä, aiheuttaen suurta kärsimystä aikakaudesta toiseen, mutta myös luonut vahvoja linkkejä ihmisten kesken ja saanut heidät ylittämään itsensä.

Monet liittävät uskon lähes yksinomaan uskontoihin ja niihin liittyviin asioihin, mutta kyse on paljon laajemmasta asiasta jonka monet vaikutukset ovat hyvinkin ennalta-arvaamattomia ensisilmäyksellä. Uskona voidaan pitää lähes mitä tahansa asiaa, jota ihminen pitää "oikeana" tai "totuutena", pystyttiin sitä todistamaan tai ei. Joitain uskomuksia, jotka tiedetään (siis uskotaan) olevan tarinaa pidetään sallittuna uskoa jos tietyt ehdot täyttyvät. Tästä esimerkkinä Joulupukki, jonka uskomisehtoon sosiaalisesti hyväksyttävänä asiana on tietty ikä jonka alle pitää uskovan olla.

Uskontojen lisäksi maailmassa on kuitenkin useita todella laajoja uskomusjärjestelmiä, joita ei yleensä mielletä uskonnoksi saatikka uskoksi, vaikka ne täyttävät useat kriteerit. Virallisen totuuden usko on yksi näistä suurista ihmisiä yhdistävistä ja jakavista järjestelmistä. Ja kuten mihin tahansa muuhunkin uskontoon, kuuluu siihenkin sama vääräuskoisten "kivittäminen". Heimoveljiä ja -siskoja on aina helpompi löytää mitä suurempi usko on kyseessä.


Miten uskomukset vaikuttavat arvoihin, havaitsemiseen ja persoonaan

Ihminen antaa mielessään jokaiselle asialle tietyn arvon, liittäen sen arvomaailmaansa. Uskomukset nostavat tiettyjä asioita toisten yli, muuttaen siis arvojärjestyksiä. Kun ihmisen uskomukset muuttuvat syystä tai toisesta, esimerkiksi iän myötä, muuttuvat arvot siinä samalla. Jos ennen arvosti hyvää työpaikkaa ja rahaa, voivat ne vuosia myöhemmin olla lähes merkityksettömiä muiden asioiden rinnalla. Usko siihen, että auktoriteettiin tulee luottaa, nostaa auktoriteetin arvoa ja uskottavuutta ilman tarvetta todistaa luotettavuutensa uudelleen.

Tarinan mukaan Amerikan intiaanit eivät kyenneet näkemään laivoilla rantaa lähestyviä valloittajia, koska he eivät uskoneet kenenkään tahi minkään siihen kykenevän. Vasta kun shamaanit kertoivat heille laivoista, he kykenivät ne näkemään. Pitääkö tarina paikkansa vai ei, on vaikea sanoa, mutta sen oppi pitää paikkansa: ihmisen on uskottava johonkin asiaan sen havaitakseen. Jos uskoo että natsit ovat valloittamassa maailmaa, näkee natseja ihan joka paikassa. Usko vahvistuu kun asiaa riittävän usein toistetaan. Näemmekö siis maailman jokainen omalla tavallamme? Kyllä, mutta onneksi suurin osa näkee ainakin fyysiset esineet samalla tavalla että voimme toimia edes auttavasti samassa todellisuudessa.

Mutta voiko jokin uskomus vaikuttaa ihmisen persoonaan? Jos persoonana siis pidetään sitä ihmisen syvintä olemusta, synnynnäistä "minää", voivatko uskomukset vaikuttaa jo ennalta asetettuihin asioihin? Kyllä, mutta ehkä persoona vaikuttaa enemmän siihen mitä uskomuksia ihminen voi hyväksyä totuutena. Koska lähes kaikki on opittua, on vaikea sanoa mikä osa edes on sitä persoonaa ja mikä vain päälle lätkäistyä uskomusta. Mutta jotain sielä syvemmällä on, koska kahta samanlaista ihmistä ei ole vaikka he uskoisivat täysin samoihin asioihin. Arvailun varassa on vielä niin paljon miten ihminen oikein toimii...


Uskonpuhdistus

Mihin ihminen uskoo vaikuttaa laajalti siihen miten ihminen toimii. Osa vanhoista uskomuksista karisee iän myötä, mutta ehkä olisi hyvä tarkastella niitä omia uskomuksia jo ennen kuin ne aiheuttavat ongelmia? "Koska kaikkihan sen tietää, että..." kuvaa hyvin niitä uskomuksia, joita olisi syytä hieman tarkastella lähemmin. Toki siinä on omat etunsa kun voi uskoa siihen että valtaosa muista ihmisistä uskoo samaan asiaan. Uskomalla että itselle vahingollinen asia onkin hyväksi, saattaisi ulkopuolisesta kuulostaa hieman oudolta uskolta, vai mitä?

Koska ihmismieli osaa useita temppuja oman uskomusjärjestelmän vakauttamiseksi ja pitämiseksi ennallaan, voi vanhojen uskomusten puhdistaminen olla hyvinkin haasteellista. Jos uskomukset ovat kaivaneet juurensa syvälle ja muovanneet arvomaailman kokonaan uusiksi, ei sen uskomuksen hylkääminen ilman suurempaa mullistusta ole edes mahdollinen. Toisten ihmisten uskomusten muuttaminen on myös usein tuhoon tuomittu tehtävä, jonka yrittäminen aiheuttaa usein suurta mielipahaa siinä kenen uskomuksia koetellaan.

Ei siis ole ollenkaan se ja sama asia mihin ihminen uskoo tai ei usko. Mutta koska jokainen elää omassa maailmassaan oman päänsä sisällä, kuka siinä on se toinen muka sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin? Aistimukset ja havainnot muovautuvat uskomusten ja arvojen mukaan, joten kuka osaakaan sanoa mikä on nyt ihan varmasti totta ja mikä vain harhaa? The Matrix - elokuva havainnollisti asian hienosti, tosin on aika epätodennäköistä että olemme juuri nytkin kiinni letkuissa vain patterina jollekin koneälylle... eikös? Uskoo ken tahtoo, mitä tahtoo... mutta se mihin uskot, muovaa kaikkea käyttäytymistäsi, uskoit siihen tai et.

Saturday, September 2, 2017

Teorioita mielestä

Mitä tähän mennessä onkaan tullut kirjoitettua

(Historian muisteloita koko kappale, skippaa seuraavaan jos siltä tuntuu)
Pian vuosi on kirjoitettu eri aiheista, mutta eri teorioita ihmisen käyttäytymisen selitykseksi on kertynyt useammankin sivun verran jo tekstiä tässäkin Funtsittavien muodossa. Koska välillä on hyvä kerrata vanhoja, kaivelen muutaman artikkelin vanhaa pohjalle ennen kuin siirrytään taas hieman syvemmälle. Aina oppii ja joskus kertaamalla huomaa jotain uutta...

Kommunikoinnin vaikeuksista olisi ehkä hyvä aloittaa. Arkipäiväinen asia joka jää usein pienelle huomiolle, mutta vaikuttaa (ja vaikeuttaa) elämään melkoisesti. Kuka sanoi, ei mitä sanottiin ohjaa myös vahvasti kommunikoinnin suuntaa nykypäivänä. Vastuuta vaan ei kukaan halua kantaa niin sanomisistaan kuin teoistaan. Mutta tämä on vain pintaa, jotain joka näkyy ulospäin. Alta täytyy löytyä paljon enemmän...

Tietoisen ja automaattisen ajattelun eroja ja skeemoja on jo hieman raapaistu ja niihin vaikuttavia asioita, kuten tarinoita, on myös kolisteltu. Mahdollisesti hieman syvemmältä taasen löytyy oikeuden taju joka vaikuttaisi olevan synnynnäinen asia. Kun taas isommassa kuvassa, kaikki nämä palapelin palat ovat vain pieni osa kokonaisuutta. Liikaa osia vielä toki uupuu että saisi edes auttavan kuvan kokonaisuudesta. Joten kaadetaan lisää palasia pöydälle...


Kaikki vaikuttaa kaikkeen automaattisessa reaktiossa

Vaikka kaikki vaikuttaakin kaikkeen, joudutaan "hieman" rajaamaan käsiteltäviä asioita kun puhutaan mielen tavasta prosessoida asioita. Uskomus < - > persoona < - > arvot < - > havaitseminen... Kaikki nämä neljä osaa vaikuttavat toisiinsa, kun ihminen (puoli)automaattisesti maailmaansa tulkitsee ja siinä toimii. Ihminen on kuitenkin onneksi siitä hieno olento, että hän kykenee ainakin osittain ohittamaan aikaisemman ohjelmointinsa ja tutkiskelemaan asioita kriittisemmin. Mutta ensireaktioon on jo se automaattinen osa tehnyt oman jälkensä, minkä pohjalta asiaa sitten aletaan tulkitsemaan tarkemmin.

Näiden kaikkien neljän summasta luodut skeemat kaikista asioista maailmassa auttaa ihmistä tekemään nopeita päätöksiä ja hyvin pitkälle oikeastaan edes toimimaan tavallisessa elämässä. Jos tuolille istumista tai kenkien jalkaan laittoa joutuisi pähkäilemään samalla tavalla kuin vaikeinta ristisanatehtävää, ei elämisestä meinaisi oikeen tulla mitään. Samalla kun saavutamme nopeutta toimintaamme, vaihdamme siinä samalla tarkkuutta ja huomiota pois siitä mitä olemme tekemässä. Pienikin odottamaton lipsahdus ja olemme lattialla istumassa kengät väärissä jaloissa.

Mitä vähemmän siis kiinnitämme huomiota toimiimme, sitä automatisoidummaksi ne muuttuvat. Joissain asioissa tämä on tietysti suurikin etu, koska muuten ei esimerkiksi instrumentin soittamisesta tulisi mitään. Automaatio on siis hyvä asia tietyissä tilanteissa, kun taas toisissa tapauksissa se aiheuttaa jopa välitöntä vaaraa kaikille asianosaisille. Muuttaakseen jotain ongelmallista automaattista reaktiota, on se reaktio ensin huomattava. Syiden selvittäminen onkin sitten astetta vaativampaa, muutoksen saavuttamisesta puhumattakaan.


Kuis se nyt noin?

Otetaan esimerkki: hiivit jääkaapilta keskellä yötä kakkulautanen kädessä kohti ruokapöytää. Jokin liike ulkona ikkunasta nähtynä häiräännyttää huomiosi ja kakkulautanen kakkuineen lävähtää lattialle. "Voi perk...", ehdit jo sanoa, muistaen kuitenkin samalla ettet oikeastaan saisi syödä sitä kakkua näin keskellä yötä. Osaat jo kuvitella puolisosi saarnan joko aamusta tai jos makuuhuoneesta kuuluu jo nyt ääniä, valmistaudut taisteluun puolustaaksesi kunniaasi kermakakku pitkin keittiö lattiaa. Kuis meni, noin niinku omasta mielestä?

Tarinassa on oikeastaan kaksi opetusta. Ensimmäisenä on automaattisen reaktio, eli lähes välitön kiroilu heti kun jokin meni pieleen. Siihen on helppo kiinnittää huomiota ja riittävän usein toistettuna on moinen tapa uudelleenopittavissa. Ei tietenkään suuri ja maailmaamullistava asia, mutta osoittaa mitä kaikkea me automaattisesti teemmekään ennen kuin ensimmäistäkään tietoista ajatteluntapaista asiaa on tapahtunut. Ja se toinen asia on tarinan voima: on hyvin todennäköistä että muistat tunneladatun kertomuksen vielä huomennakin. Kun muistat tarinan, saatat yhdistää sen ajatukseen miettiä omia automaattisia reaktioita.

Teoria "Uskomus < - > persoona < - > arvot < - > havaitseminen" on aika kaukaa haettua annettuun esimerkkiin nähden. Jostain on kuitenkin aloitettava ja samalla mukaan saatiin hieman kotiinviemistäkin. Jokaisella on lähes varmasti tapoja, joista haluaisi päästä eroon. Tavan huomaaminen on ensimmäinen askel matkalla muuttamaan sitä tapaa. Joskus pienikin korjaus jo riittää, mutta laajemmissa asioissa saatetaan uskomuksia ja arvoja joutua muokkaamaan rankalla kädellä. Nämä taas muokkaavat havaintojasi maailmasta ja yhdessä voivat vaikuttaa persoonaasi. Kun seuraavan kerran käytät varpaitasi huonekalujen löytämiseen pimeässä, muista kakkutarina ensin ja kiroa vasta sitten.