Monday, December 12, 2016

Kommunikointia

Sama kieli

Ihmisten väliseen kommunikaation tarvitaan yleensä vähintään yhteinen kieli, olkoon se sitten puhuttu, kirjoitettu, viitottu, piirretty tai mikä tahansa muu yhteinen ja molempien osapuolten ymmärtämä keino. Kuitenkin jo tässä yhteisessä kielessä on ensimmäinen kompastuskivi: ymmärtävätkö ja käyttävätkö kumpikin osapuoli kieltä edes suunnilleen samoin? Jo pienetkin vivahde-erot käytetyissä sanoissa voi johtaa väärinkäsityksiin.

Naamatusten käytävässä ajatustenvaihdossa on mukana huomattavasti enemmän informaatiota - eleet, äänen painot (jos siis kommunikoidaan puhumalla) ja ilmeet saattavat muuttaa viestiä merkittävästi. Mutta huomaako toinen nämä (joskus hyvinkin) pienet erot ja ymmärtääkö ne kuten oli tarkoitettu? Jälleen siis oiva paikka saada viesti ristiin.

Nykyään suuri osa kommunikaatiosta tapahtuu kuitenkin tekstin välityksellä. "Sarkasmi ei näy fontissa" onkin hyvin kuvaava sanonta ja osoittaa heti, kuinka paljon halutusta sanomasta jää puuttumaan kun suora näkö-/tunto-/kuuloyhteys toiseen puuttuu. Sanojen merkitys kasvaa ja samalla sanojen ymmärtämisen eroavaisuudet nousevat merkittävään rooliin. Hymiöillä voi asiaa onneksi hieman koittaa paikata.


Samat ajatelmat

Jos ihmeen kaupalla kaksi ihmistä sattuu löytämään yhteisen kielen, ei kommunikointi kuitenkaan ole vielä lähelläkään siinä pisteessä, että osapuolet pystyisivät kielen välittämiä ajatuksia ymmärtämään. Välissä on vielä useampi askel, joista ensimmäisenä kompurointia aiheuttaa lokerot ja siitä kompuroiden törmätään lopuksi vielä kupliin.

Koska ei ole kahta ihmistä, jotka ajattelevat samoin ja tietävät täsmälleen samat asiat, vaatii ihmisten välinen kommunikointi joskus pitkän taipaleen kuljettavaksi, että päästään edes lähelle sitä pistettä, että ajatusten vaihto onnistuu. Yhteisen sävelen löytäminen onkin vaativa tehtävä ja usein satunnaiset tapaamiset ihmisten kanssa jäävätkin hyvin pinnalliseksi. Toki tarvetta saada moinen, syvempi, yhteys ei usein ole tarpeellista - riittää, että yhteisen kielen välillä pystyttiin vaihtamaan viestin tärkein osa, esimerkiksi kaupan kassalla tuotteiden hinta.

Kun kaksi täysin erilaisista lähtökohdista tulevaa ihmistä yrittävät kommunikoida jostain itselle tärkeästä asiasta, saattaa ensireaktio olla molemmilla "et oo *%#}%£ tosissas?!". Kommunikaatio jääkin usein tälle tasolle ja molemmat osapuolet pitävät toista vähintään hulluna. Lisätään siihen soppaan esimerkiksi sosiaalisen median puolianonyymius ja saadaan kunnon riita aikaiseksi mistä tahansa. Mahdollisuus vittuilla täysin tuntemattomalle ihmiselle kaikesta mahdollisesta, samalla kun tietää itse olevan täysin oikeassa ja toisen täysin väärässä - mahdollisuus, jota jotkut eivät voi olla käyttämättä.


Mikä siis avuksi?

Kysymällä voi selvittää mitä toinen haluaa sanoa. Jos tosissaan haluaa selvittää asioita ja keskustella jostain hieman monimutkaisemmasta ja mielipiteitä jakavasta asiasta, on yksi keino pysähtyä ja pyytää tarkennusta ja selvitystä aina kun tuntuu sille olevan tarve. Tämä tyyli toki saattaa hidastaa keskustelua merkittävästi ja jopa vaihtaa aiheen ihan toiseen - onko se sitten haluttua vai ei, onkin toinen asia. Juurta jaksaen asioiden selvittäminen on aikaa vievää, mutta mahdollisesti hyvin palkitsevaa... tai sitten turhauttavaa/turhanpäiväistä ja kaikkea siltä väliltä. Mutta kommunikointia yhtä kaikki.

Kunnioittamalla toisen oikeutta olla eri mieltä asiasta ja muistamalla ihmisten erilaiset lähtökohdat keskusteluun, voidaan mahdollista räjähdyspistettä siirtää kauemmaksi. Jos keskustelun molemmat osapuolet pelaavat samoilla säännöillä, voi täysin eriävien kantojen kanssa keskusteluun saapuneet onnistua pitämään malttinsa ja oppia jotain toisiltaan. Natsikortin pöytään iskeminen on kuitenkin aina mahdollista ja se varmistaa lähes aina keskustelun olevan ohitse ja loanheiton alkaneen.

Mutta ainut asia mihin jokainen voi itse suoraan vaikuttaa, on oma asiaan suhtautuminen. Haluaako voittaa väittelyn, kääntää toisen mielipiteen vai vaan oppia jotain uutta? Ihmiset eivät yleensä pysty muuttamaan omia uskomuksiaan kovinkaan nopeasti, joten jo muodostetun, vahvan mielipiteen muuttaminen ei tule käymään käden käänteessä. Molemmille osapuolille kun se oma totuus on totta ja toisen totuus mahdollisesti valhetta. Jokaisesta keskustelusta on kuitenkin mahdollista oppia jotain uutta - vähintäänkin miltä se maailma näyttää eri lokerossa kuin missä itse asustelee.

1 comment:

  1. Tämä on niin totta! Taito kuunnella, ottaa vastaan, hyväksyä erilaisuus ja yrittää ymmärtää ovat vaikeita asioita. Olisi niin hienoa, jos se pelkkä yhteinen kieli riittäisi. :)

    ReplyDelete