Wednesday, April 26, 2017

Palapeli

Tiedon fragmentointi

Yksi tehokkaimmista tavoista ylläpitää näennäistä informoitua yhteiskuntaa on tiedon fragmentointi. Massamanipuloitu kansa luulee pysyvänsä kärryillä maailman menosta, vaikka heillä ei itseasiassa ole kuin pieniä, toisistaan riippumattomia, tiedon murusia. Suurempi kokonaisuus kun pilkotaan riittävän pieniksi palasiksi, voidaan valehtelematta kertoa että asiasta on informoitu - jääkin siis kuulijan vastuulle kasata ne palat ja muodostaa niistä yhtenäinen kuva. Kuulostaa vielä kohtuullisen helpolta, mutta totuus on kuitenkin kaukana siitä.

Aikana, jolloin uutiset on pelkkää propagandaa, tiede on ostettuja valheita ja historia on voittajien kirjoittamaa, mistä palasista sitä kuvaa voi edes yrittää muodostaa? Yhdestäkään tiedonmurusesta ei voi olla varma, että se pitää paikkansa. Keräämällä mahdollisimman iso määrä tietoa jostain aiheesta ja levittämällä se kaikki kerralla eteensä, voi yrittää hahmottaa kokonaisuutta. Mutta montako eri aihetta hakemaansa asiaan oikeen liittyykään? Asioita olisi helpompi yhdistää, jos tietäisi edes hieman suurempia osia kokonaisuudesta mitä sitten linkittää toisiinsa.

Mutta siihen koko tiedon fragmentointi perustuukin - kukaan ei tiedä mitkä palat kuuluvat yhteen. Ja vaikka tietäisi mitkä palat kuuluvat yhteen, ei kaikkea tietoa ole usein edes saatavilla. Kun kaksi ihmistä yrittää sitten keskustella asiasta, voi molempien kuva olla täysin erilainen vaikka luullaan että puhutaan samasta asiasta. Usein kuitenkin keskusteluissa huomio kiinnittyy niihin kaikista pienimpiin palasiin, joilla ei ole isommassa mittakaavassa ole oikeastaan mitään merkitystä. Ja kun sitä pienintä palasta katsotaan eri suunnilta, saadaan aikaiseksi iso riita merkityksettömästä asiasta - ja siitäkös taas hallitsijat kiittävät.


Reunapaloja etsimässä

Kaoottisessa maailmassa ihmisellä on tapana hakea turvaa tutuista asioista. Kuinka paljon helpompaa onkaan vastaanottaa valmiiksi pureskeltu virallinen totuus verrattuna palapelijahtiin. Lätkäistään päälle vielä jonkin ismin vahvat linssit silmille niin taas on maailma mallillaan. Kun näin saadaan ehjä ja kaunis maailma, on ihmisellä kaikki hyvin... vai onko? Ikävä kyllä maailman ongelmat vaikuttavat jokaiseen omalla tavallaan, vaikkei siitä olekaan tietoinen. Tieto lisää tuskaa (ja kuitu paskaa) joten moni valitsee autuaan tietämättömyyden.

Jotkut käyttävät jopa koko elämänsä kaivellakseen valitsemansa aiheen tiedon muruset kasaan ja muodostaakseen niistä yhteneväisen kuvan. Kirja toisensa jälkeen on julkaistu eri aiheista yrittäen tuoda esiin suurempia kokonaisuuksia. Sosiaalisen median aikakautena tieto pitäisi kuitenkin pystyä tiivistämään paljon kompaktimpaan muotoon kuin kirja tai edes pitkä artikkeli. Yhden sivun mittainen tekstikin voi olla jo liikaa, kun ennemmin halutaan kokonaiskuva audiovisuaalisesti suoraan takaraivoon asti. Lyhyt informaatiopläjäys uppoaa kansaan ehkä tehokkaimmin - siksi TV-uutisten propaganda on niin tehokasta.

Rajaamalla haluamansa aihe riittävän pieneksi auttaa kokonaiskuvan muodostamista. Samalla toki hävitään laajuudessa, mutta tarkkuudessa saavutetaan etuja. Näitä valmiiksi koottuja tietopaketteja voi sitten jokainen yhdistää ja luoda oman maailmankuvansa. Mutta mistä sitten löytyisi niitä, jotka kasaavat isompia kokonaisuuksia yhteen ja esittelisi ne kansantajuisesti muille? Nyt siinä tehtävässä on valtio ja kirkot, jotka kaikki pelaavat omaan pussiinsa kansaa kusettaen. Auktoriteettiuskovainen kansa ei vaan hevin lähde vaihtamaan sitä virallista totuutta karuun todellisuuteen, missä valtaväestön asema ei ole kaukana orjuudesta.


Jokainen pelatkoon omilla paloillaan

Koska jokainen asuu omassa kuplassaan, ajattelee omalla tavallaan ja vain pieni osa uskaltaa kertoa olevansa eri mieltä virallisen totuuden kanssa, ei olekaan ihme ettei niitä vaihtoehtoisia näkemyksiä tule vastaan niin usein. Vielä kun päälle ottaa huomioon sen, ettei se vaihtoehtoinen näkemys aiheesta ole välttämättä liioin se totuus asiasta, ei se jokaisen henkilökohtaisen maailmankatsomuksen palapeli ole mitenkään yksinkertainen koottava mysteeri.

Kun massamanipulointi on uponnut valtaväestöön, on turha kuvitella että sitä suurta illuusiota pystyisi murtamaan ellei satu omaamaan vastaavia resursseja kuin valtaa pitävät. Hyvä-veli verkostot omistavat lähes koko maailman ja pitävät huolen siitä, ettei kukaan heidän valtaansa nujerra. He omistavat palapelin laatikon ja päättävät mitkä palat ovat vapaasti saatavilla. Autuaan tietämätön ihminen saa siis laatikossa palapelin, jonka kannesta voi päätellä omaavansa kaiken tarpeellisen hyvään elämään mutta laatikko on vain täynnä merkityksettömiä sirpaleita muiden hallitsemaan synkkään kurjuuteen ja orjan osaan.

Morpheus tarjosi Neolle sinistä ja punaista pilleriä - syömällä sinisen, heräsi autuaan tietämättömänä kaikesta ja sai jatkaa omaa elämäänsä, kun taas punainen johti kaninkoloon ja sitä kautta aivan uuteen maailmaan. Maailmaan, missä asiat ovat pahasti persiillään, mutta samalla myös avautui mahdollisuus tehdä asialle jotain. Jokainen joutuu päätöksensä tekemään itse, eikä väärää valintaa ole - on vain rajaton määrä vaihtoehtoja, joiden määränpäätä ei kukaan tiedä varmasti ennakkoon. Kasaatko sinä itse oman palapelisi, vai kelpaako valmis laatikko kauniita valheita?

3 comments:

  1. Samoja asioita on itsekin tullut pohdittua. Voisitko kirjoittaa siitä, miten selviydyt, vaikka tiedostat, ettet voi tietää mitään ja että miten korruptoitunutta kaikki on?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pitää funtsia kuinka sen saa tekstiksi :)

      Delete
    2. https://funtsittavaa.blogspot.fi/2017/05/olemisen-sietamaton-keveys.html

      Delete