Friday, January 5, 2018

Palkkasoturi

Hyvän ja pahan taisto?

Hectorin 60-luvulla esittämä Palkkasoturi (alun perin Buffy Sainte-Marien ”Universal Soldier”) kuvaa hyvin yhtä ihmiskunnan ehkä suurinta ongelmaa. "The only thing necessary for the triumph of evil is for good men to do nothing." - Edmund Burke aikoinaan tokaisi nämä sanat, minkä mukaan pahan voittoon ei tarvita muuta kuin hyvien ihmisten tekemättömyys. Vaikkakin hyvä ja paha ovat vahvasti uskontoihin painotettuja sanoja, on sielä pohjalla jotain paljon syvempää ja merkityksellisempää kuin pappien puheet kansoja ohjaillessaan. Hyvän sijaan voisi myös puhua oikeudenmukaisesta, kunniallisesta, kunnollisesta tai vastaavasta asiasta, koska "hyvän" taakka ja lataus on niin suuri. Kiero, ilkeämielinen, valehteleva... pahalla on sama ongelma takanaan. Mutta aion kuitenkin käyttää tekstissä hyvää ja pahaa, koska ne kuvaavat samalla jotain suurempaa. Tarkastellaan ensin hyvää...

Kun puheet ja teot ovat yhtenevät, ollaan jo hyvällä suunnalla. Syy miksi yhteiskunnat vielä toimivat ja asiat rullaavat edes auttavasti eteenpäin, on suuret joukot hyviä ihmisiä tekemässä asioita jotka auttavat ihmisiä. Väite etteivät hyvät ihmiset tee mitään onkin hieman outo, koska he ovat niitä jotka oikeasti tekevät jotain hyödyllistä. Pienistä suuriin asioihin, jokainen teko mikä rakentaa, korjaa, parantaa tai auttaa kaikkia on "hyvä" teko. Näistä kaikista koostuu se liima, joka pitää yhteiskunnat koossa ja ihmisten uskon tulevaisuuteen voimissaan. Mutta mitä onkaan sitten se tekeminen, millä on positiivista vaikutusta kaikille? Usein esimerkiksi auttaminen sekoitetaan yhdeltä ottamiseen ja toiselle antamiseen, mutta sille on ihan toinen nimi olemassa: varastaminen. Tässä kohtaa asiat lähtevätkin nopeasti luistamaan alamäkeen...

Usein on tapana syyttää jotain korkealla taholla olevaa voimaa erinäisistä ongelmista. Jos otetaan Suomen nykyinen tilanne mukaan tarkasteluun, on syyttävä sormi usein kohdistumassa hallitukseen ja heidän kieltämättä outoihin päätöksiin kurjuuden vähentämiseksi. Sinänsä syyte on oikeaan suuntaan osoittava, mutta asiaa yksinkertaistetaan ja sysätään lähinnä puhuvalle päälle, joka tekee vain mitä on käsketty tehdä. Ja siitä päästäänkin sitten koko jutun juoneen kiinni ja otsikon "palkkasoturi" aiheeseen. Kuinka korkealta mikäkin käsky tuleekaan, joka ikinen käskyä noudattava on vastuussa kuitenkin siitä omasta osuudestaan. Vaikka kenraali käskee sotilaan hyökkäämään, on se kuitenkin se sotilas se yksilö, joka sen kuulan toisen kalloon laittaa.


Miksi asiat onkaan niin päin helvettiä...

"Tein vaan mitä käskettiin.", "Se on minun työni.", "Jollain ne laskut pitää saada maksettua.", kuulostaako tutulta? Ihmiset ovat loistavia keksimään mitä monimutkaisimpia selityksiä oikeuttaakseen omat toimensa, jotka he tietävät olevan "pahoja". Poistaako nämä selitykset sitten sitä vastuuta yksilöltä? Ei. Joka ikinen "paha" teko on ihan jokaisen omalla kontolla, ei kenenkään muun. Jokainen on näin tehnyt ja tullee mahdollisesti myös tulevaisuudessakin tekemään, mutta se ei ole kuitenkaan mikään luonnonlaki. Omalla valinnallaan jokainen tekee ne hyvät ja pahat teot, oman arvomaailmansa mukaan.

Otetaan esimerkkinä vaikkapa nyt pinnalla oleva aihe - työttömyys ja työttömien kurittaminen. Kenen syytä ja kenen vastuulla on kaikkien näiden ihmisten kurjuus? Hallitus päättää, toki, mutta he saivat omilta tahoiltaan käskyt. Eduskunta äänesti ja jokainen edustaja joka nappia painoi kurjuuttamisen puolesta teki mitä käskettiin. Jokainen valiokunta, edustajan avustaja ja virkamies joka asiaa käsitteli olisi myös voinut tehdä stopin, mutta he vain tekivät mitä käskettiin. Joku journalisti olisi voinut nostaa asiasta suuren haloon ja herättää kansan, mutta hekin vain tekivät käskettyä propagandaansa. Kun asia sitten lopulta päätyy sinne TE-toimiston, Kelan, sossun ja minkä toimivan elimen käsiin, heistä jokainen tekee myös työtä käskettyä. Samoin kuin se poliisi, joka kantaa juoppoputkaan lopen uupuneen ja viinaan kaatuneen särjetyn ihmisen, hänkin tekee vain mitä on käsketty.

Kenellä sitten on se valta käskeä muita tekemään pahaa toisille? Kaikki tekivät vaan työtä käskettyä, kuten aina ennenkin ja kaikki meni taas päin helvettiä. Kukaan ei edes uskaltanut asiasta puhua, koska oli käsketty olla puhumatta. Usein asioiden paljastaneet saavat kärsiä nahoissaan, kun ihmiset tekevät työtä käskettyä ristiinnaulitessaan vääryyksien vuotajan. Sitten kun joku tulee työtään tekemään omalle ovelle asti, on jo liian myöhäistä. Kaikki tämä toimii automaattisesti, koska jokainen taho vaan tekee työtään. Ylhäältä ei tarvitse kuin suuria suuntaviivoja antaa ja ihmiset huolehtivat siitä, että he pitävät itsensä ja toisensa kurissa, rajoittaen pala kerrallaan kaikki oikeudet pois ja vain velvollisuuksia jää jäljelle.


Mutta ei näin tarvitse olla

Jos ketjun jokainen osa kieltäytyy tekemästä pahaa toisille, ei pahaa juurikaan voisi tapahtua. Jos edes yksi osa ketjusta kieltäytyisi, valuisiko se kurjuus sinne pohjalle asti? Mikä on hyvää ja mikä pahaa toki vaihtelee jokaisen yksilön kohdalla, mutta tällä hetkellä (ja toki jo pitkään jatkuneena) vain velvollisuuksien noudattamista tunnutaan pidettävän hyvänä asiana - silloin tehdään mitä käsketään. Kuin se laulun palkkasoturi joka tappaa käskystä ja pitää sodan rattaat pyörimässä, jokainen järjestelmässä mukana oleva ja vain käskyjä noudattava pitää sen koneiston rullaamassa. Sen koneiston, jonka takia maassa on massatyöttömyys ja ihmiset voivat muutenkin pahoin lähes kaikkialla. Sen koneiston, joka ei salli kritisointia sen ongelmista.

Yksi ei vaikuta mitään, kymmenen ei riitä, sata voisi tehdä lommon, tuhat voisi hidastaa ja kymmenen tuhatta pysäyttää koko koneiston. Mutta yhdestä se lähtee, yhdestä joka sanoo että "tee itse muiden kurittaminen, minä en siihen suostu". Oma työpaikka on varmasti vaarassa lähteä alta, mutta kuinka pitkälle ihmiset ovat oikeasti valmiita tässä kilpailussa menemään? Omassa siistissä toimistossa se vastuu tuskin iskee takaraivoon, mutta entäpä sitten sielä suorittavassa portaassa? Onko se viimeinen taho, joka "joutuu" käskystä retuuttamaan toista ihmistä valmis kieltäytymään? Valtion väkivaltamonopolin jäsenet ovat kuitenkin se joukko, joka käsketään kurittamaan sitä yksilöä. Mutta jos he eivät sitä suostu tekemään, kuka sen sitten tekisi? Heidän esimiehensä? Tuskin sieltä korkealta pallilta kukaan lähtee hakkaamaan barrikaadeille nousevaa kansaa...

Mutta nyt jälleen valmistaudutaan tappelemaan keskenään kenen puhuva pää valitaan kansaa edustamaan. Koneiston jokainen rasvattu osa on valmiina tekemään käskyjen mukaan mitä käsketään ja demokratian ylistystä saa lukea joka mediasta. Valta kuitenkin on kansalla siltä osin, että joka ikinen suorittavassa asemassa oleva ihminen on osa sitä kansaa, joka voisi käskyistä kieltäytymällä pysäyttää tämän hulluuden. Mutta sitten toisaalta... ehkä tämä kaikki on vaan narrin horinoita ja mikään ei ole vialla, hyvä ja paha ovat vain sosiaalisia konstruktiota, herrat korkeilla paikoillaan ja alttariensa takana ovat oikeassa syyttäessään yksilöitä itseään kurjuudestaan ja kukaan ei voi tehdä asialle niin sitten yhtään mitään.

No comments:

Post a Comment