Monday, January 1, 2018

Muihin kuin itseesi et voi vaikuttaa?

Tosin se ei estä yrittämästä...

Suuri osa ihmisten välisestä kommunikoinnista on eri uskomusten vertaamista keskenään. Kun ollaan samaa mieltä, kaikki on hyvin. Mutta entäs kun ollaan eri mieltä...? Toisen uskomusten päälle tallominen on aina tälle tallotulle uskomuksen vahvuudesta ja tärkeydestä riippuen jopa maatamullistava asia. Yleinen uskomus näyttää olevan se, että vain jonkin uskonnon uskovaiselle tämä uskomusten kyseenalaistaminen on vaikea asia, vaikka se sama ilmiö tapahtuu ihan jokaiselle ja ihan jokaisen uskomuksen kanssa. Mikä tahansa ulkopuolelta tuleva ärsyke joka haastaa omaa maailmankuvaa nähdään usein vihamielisenä hyökkäyksenä juuri itseä vastaan.

Ja sitähän se tavallaan onkin - hyökkäys omaa henkilöä vastaan. Kaikki siihen mennessä tapahtunut ja opittu on muokannut yksilöstä juuri sen, mikä juuri tällä on se "minä" ja tähän tärkeänä osana kuuluu (edes auttavasti "tervejärkisellä" ihmisellä) omien toimien ja uskomusten mahdollisimman vähäiset ristiriidat. Miten tämä nykyhetken sillisalaatti kaikenmoisia uskomuksia ja harhaluuloja onkaan syntynyt, se on täysin yksilöllistä - kukaan muu kuin sinä itse ei tiedä, tunne ja usko niitä asioita mitä juuri sinä ajattelet. Muut voivat kuvitella ymmärtävänsä mitä se toinen oikein ajattelee ja loukkaantua kovastikin kun toinen ei sitten käyttäytynytkään odotetulla tavalla.

Usein ihmisten välistä kommunikointia helpottaa "kaikkihan sen tietää"-uskomukset, jotka on taottu kalloon jo pienestä pitäen. Nämä kaikille yhteiset uskomukset muovaavat yhteiskuntaa ja helpottavat suuresti tavallista kanssakäymistä ihmisten kesken. Paitsi että ne eivät ole kaikille samoja, vaan jokainen on itse niistä ottanut sopivat uskomukset käyttöön ja loput ovatkin sitten ristiriidassa sen oman maailmankuvan kanssa. Esimerkiksi media yrittää jatkuvasti hienosäätää ihmisten uskomuksia, mutta loppuviimein se on aina siitä itsestä kiinni mihin haluaa uskoa ja mihin ei. Ja kun kaksi ihmistä kohtaa ristiriitaisten uskomusten kanssa, alkaa todellinen mielten taisto...


Kognitiivinen dissonanssi

Aina kun uskomukset ja/tai toiminnot ovat jollain tavalla ristiriidassa, eli dissonanssissa, ihmisen mieli koettaa tasoittaa tilannetta. Otetaan esimerkki yhdestä tyypillisestä riidan aiheuttajasta: ruoka. Yleisiä uskomuksia on, että pitää syödä terveellisesti että pysyy terveenä. Mutta mitä se terveellisesti syöminen tarkoittaa, se taas vaihtelee suuresti. Virallinen totuus kertoo ruokaympyrän olevan se oikea juttu ja kaikki muut mallit ovat vain vääräuskoisten yrittämää huijausta. Kaksi vastakkaista uskomusta ja vain yksi voi olla totuus juuri itselle. Täysi hyväksyminen tai täysi hylkäys, suuntaan tai toiseen. Näin on asian laita monessa uskomuksessa, joko/tai, ei mitään siltä väliltä ja sinä olet väärässä joten minä olen oikeassa. Perusteluksi piisaa ensikosketuksessa mikä tahansa hatusta temmattu väite, kuten vaikka suoraan henkilöön tai asemaan kohdistuva argumentti: olet väärässä koska professori sejase sanoin näin ja sen lisäksi olet vielä Jokerien kannattaja - automaattisesti väärässä siis.

Jos taas ristiriitainen uskomus on hienosti selitettävissä, kierrettävissä tai uusien sääntöjen avulla lisättävissä omaan uskomusjärjestelmään, ei tarvita näin vahvaa vastakkainasettelua. Vaikkapa ei se yksi hillodonitsi tee pahaa kun käyn kuitenkin lenkillä niin usein ja onhan ne viralliset suositukset kuitenkin professorien kehittämiä ettei ne voi ihan metsässä olla. Mieli kykenee melkoiseen akrobatiaan kun uskomukset ovat uhattuina. Muttaku muttaku jossittelulla voidaan mikä tahansa asia selittää pois ja sopivasti sanoja vääntelemällä ja kääntelemällä voidaan ristiriitainen väite kumota ihan täysin, vaikkei itse väitteeseen otettukaan kantaa sitten millään tavalla. Rauha siis palaa maahan, oman uskomukset säilyvät ja se vastapuoli oli vähintään joku kiihkouskovainen joten se oli kuitenkin väärässä.

Oli se ulkopuolinen ärsyke mikä tahansa ja mistä tahansa lähteestä, on ihmisen mieli kehittänyt juuri ne omanlaisensa suojamekanismit suojelemaan maailmankuvan yhteneväisyyttä juuri kyseiseltä uhalta. Nämä opitut ja jatkuvasti kehittyvät strategiat auttavat ihmistä selviämään erilaisista tilanteista vaihtelevalla menestyksellä. Nämä opitut selviytymiskeinot määrittelevätkin hyvin pitkälle miten ihminen reagoi ulkopuolisiin ärsykkeisiin, etenkin siinä tilanteessa kun jokin uhkaava tilanne esittäytyy. Voisi kuvitella että esi-isämme määrittelivät "uhan" hieman eri tavalla kuin nykyään, mutta sama määrä tunnettua tuskaa ja kärsimystä saattaa ihmiselle tulla nykyään kun joku on eri mieltä... siinä kun esi-isämme juoksi henkensä kaupalla karkuun jotain hieman vaarallisempaa kuin kuunatsi somessa.


Itsestä kiinni

Ulkopuoliset tahot kuten media ja kaikki muut kanssasi vuorovaikuttavat ihmiset voivat siis yrittää muokata uskomuksiasi ja maailmankuvaasi, mutta muutos mihin uskoo tulee aina sisältä itsestään. Media on kieltämättä kehittynyt vaarallisen tehokkaaksi manipuloijaksi ja yhteiset illuusiot kuten "demokratia" tai "äänestämällä voit vaikuttaa" ovat juurtuneet jo ehkäpä liian syvälle. Moni pitää järjestäytyneitä uskontoja vaarallisimpana asiana niin yksilölle kuin yhteiskunnalle ja tälle väitteelle löytyykin paljon todistusaineistoa sitä puoltamaan... mutta vaarallisin? Itse väitän vaarallisimman kahleen olevan semmoisen, jota ihminen ei itse edes huomaa ja antaa kuitenkin ohjata toimintaa päivästä toiseen.

Ehkä tärkeämpi kysymys olisikin MIKSI joku haluaa toiseen tai itseensä vaikuttaa? Sanotaan että tarkoitus pyhittää keinot, eli onko ihmisten massamanipulointi siis hyväksyttävä asia jos ollaan (muka) tekemässä "hyvää"? Kenen hyvää - kenen oikeus on määrittää moinen asia toisen puolesta? Jokainen voi kuitenkin koettaa itsensä eduksi muuttaa uskomuksiaan elääkseen paremman elämän. Mikä sitten olisi se itselle parempi elämä? Tämä taas riippuu omista arvoista ja uskomuksista, joten yhtä yhteistä hyvää onkin lähes mahdotonta määritellä. Kielteisen kautta asiaa tarkasteltaessa voidaan toki löytää niitä negatiivisia asioita joita haluaa välttää, joten siitä pääsee ainakin alkuun.

Vapaa sana antaa ihmisille mahdollisuuden vaihtaa ajatuksia ja uskomuksia keskenään ja niistä voitaisiin kehittää uusia, entistä parempia (monella eri mittarilla) keinoja miten asioita tulisi hoitaa. Jos joku taho taas sanelee mitä saa tai ei saa sanoa, saatikka tehdä, on tämä taho itse se ongelma. Muiden vaimentaminen ettei se oma hauras maailmankuva vaan pääse järkkymään on nykyään yleistymässä, mikä on mielestäni erittäin vaarallinen kehityksen suunta niin yksilölle kuin oikeastaan koko ihmiskunnalle. Kun syyt asioiden tekemiseen piilotetaan ja valehdellaan, ei ole ihme että elämme pahoinvointiyhteiskunnassa. Mutta tullaanko sitä päivää näkemään kun ihminen asuu rauhassa muiden kanssa, vaihtaa vapaasti uskomuksia keskenään ja käyttää aikaansa itsensä ja ympäristönsä parantamiseen muiden manipuloinnin sijaan... saas nähdä. Mutta yksilöstä se muutos joka tapauksessa lähtee, joten miksei juuri sinusta?

No comments:

Post a Comment