Wednesday, January 10, 2018

Miten valedemokratian illuusio säilytetään?

Mutta kaikkihan sen tietää...

Äänestämällä voit vaikuttaa ja Suomessa on demokratia - nämä kaksi asiaa kaikki tietävät, mutta suurin osa ei ole koskaan tainnut laittaa uskomuksiaan koetukselle. (Olen asiasta ennenkin kirjoittanut, mutta jätän vanhat tekstit linkittämättä tällä kertaa.) Demokratia, eli kansanvalta tarkoittaa Suomessa edustuksellista demokratiaa, missä tietyin väliajoin kansalta kysytään kenelle he haluavat antaa valtansa. Valtapuolueet, joihin lähes kaikki ehdokkaat kuuluvat, haalivat joukkoihinsa mahdollisimman monipuolisen kentän, että joka ikisille kansalaiselle löytyisi edes yksi ihminen, jonka mielipiteisiin voi samaistua. Äänestäjä sitten kiltisti raapustaa lappuun numeron, jolla kertoo luovuttavansa valtansa tälle ehdokkaalle, jonka kanssa oli tietyistä asioista samaa mieltä.

Että jokaiselle löytyisi jotain, on poliittinen mielipiteiden kenttä täytettävä mahdollisimman kattavasti. Ensin puolueet heittävät suuret verkkonsa, kerätäkseen tiettyjen asioiden kannattajia puolelleen käyttäen median luomaa mielikuvaa puolueesta. Tämän jälkeen jokaiselle ehdokkaalle luodaan se naamio, jonka alle kootaan ehdokasta lähellä olevat asiat ja mitkä asiat ovat hänelle ainakin näennäisesti tärkeitä. Näistä kahdesta yhdistämällä saadaan luotua hieno illuusio "koko kansan (lisää nimi tähän)sta", jonka tehtävä on haalia kaikki näitä hänen mainostaulullaan esittämiä asioita tärkeänä pitävät saman lipun taakse. Tarkoitus ei ole missään vaiheessa vedota kaikkiin, vaan ainoastaan siihen valittuun ryhmään, joka sitten tekee vapaaehtoista vaalityötä hehkuttamalla oman ehdokkaan olevan ihan paras kaikista.

Pientä hienosäätöä aina tarvitaan kun homma lähtee rullaamaan. Jokaisen ehdokkaan, samoin kuin puolueen mielipiteiden/kantojen hienosäätöä tehdään yleensä hivuttamalla Overtonin ikkunaa haluttuun suuntaan, tai avaamalla uusi ikkuna uudesta näkemyksestä - näillä keinoilla koetetaan saada mahdollisimman suuri kattavuus ainakin yhdestä samaistumista aiheuttavasta illuusiosta. Uusien ikkunoiden ja vanhojen hienosäädettyjen ikkunoiden näkymä on siitä huvittava, että monet näkymät tähän kuvitteelliseen "hyvään ehdokkaaseen" ovat jotain täysin turhanpäiväisiä asioita, tahi jotain elämää suurempia aatteita joita kysyttäessä ei ole mahdollista edes selittää. Lopputulos onkin se, että valinta omasta ehdokkaasta tehdään usein pienien tiedonmurusten ja median hehkutuksen yhdistelmällä. Mutta ainakin se oma ääni menee nyt juuri sille omalle samaistumisen kohteena olevalle ehdokkaalle, joka tulee ajamaan juuri sinun haluamaasi Suomea tai ainakin riittävän lähelle sitä tai jos ainakin se vähiten huono vaihtoehto?


Pienistä paloista koottu sillisalaatti, mutta silti tarkka päämäärä?

Miten on siis mahdollista, että mistään asiasta päästään eduskunnassa yksimielisyyteen, kun jokainen ehdokas omaa hajanaisia ajatuksia eri asioista, eikä sitä tietotaitoa voi joka alalta edes olla? Jos kyseessä olisi demokraattinen eduskunta, olisi ehdotusten oltava aina niin hyviä että ne sopisivat enemmistölle. Mutta edustuksellisessa demokratiassa tätä ongelmaa ei onneksi ole: ehdokkaat, jotka kuuluvat johonkin puolueeseen, menettävät kaiken valtansa puolueelle koska heidän täytyy oman uransa takia äänestää juuri kuten käsketään niissä asioissa, jotka on päätetty tapahtuvan. Puoluekurissa se kaunis illuusio itsenäisestä ehdokkaasta häviää kuin tuhka tuuleen, mutta onneksi järjestelmä osaa korjata itse itsensä.

Media sallii ehdokkaiden avautua, olla eri mieltä asioista ja kertoa kauniita tarinoita - kaikki sen vuoksi, että illuusio vaihtoehdoista säilyy. Mitä media harvemmin kertoo, on ehdokkaiden äänestyskäyttäytyminen ja kuinka he äänestävät sanojansa vastaan. Puolueet voivat myös kääntää takkinsa ja joskus näistä asioista nostetaan muka suurikin myräkkä. Tosin poliittinen muisti ei ole kuin muutama kuukausi ja uusi satu kauniisti kerrottuna tuudittaa kansan takaisin illuusion lumoihin. Jos kerran ehdokkailla on vain valta puhua mitä sallitaan ja äänestää mitä käsketään, mihin heitä sielä loppuviimein edes tarvitaan? Illuusion ylläpitämiseksi, tietenkin - onhan sentään kyseessä demokratia, eikä mikään diktatuuri kuten vaikkapa Venäjällä kerrotaan olevan.

Miten järjestelmä sitten oikeasti toimii? Vuodesta toiseen meno on jatkunut samaan tahtiin vaikka ehdokkaita ja puolueita on vaihdeltu eduskunnassa? Illuusio kaipaa vielä yhden tason, uskotellakseen olevansa demokratia: puolueiden sisäisissä päätöksissä annetaan ihmisten myös äänestää. Todellisuudessa päätökset tehdään hyvin pienissä piireissä ja äänestyksissä annetaan jäsenten valita rajoitetuista vaihtoehdoista sopivin. Mutta kenelle sopivin? Vasemmisto ei aja vasemmistolaista politiikkaa eikä oikeisto oikeistolaista. Valtapuolueet ajavat poikkeuksetta Suomessa globalistien politiikkaa, mutta ulospäin asia maalataan sopivaan ismiin kelpaavaksi - ettei illuusio vaan pettäisi. Mutta luulisi että näinkin näkyvä asia olisi jo tullut julki?


Illuusion luojat

Valtamedia, joka tuottaa kaiken sen tiedon mitä kansalainen tavallisesti tietää, on se taho joka yksin kykenee ylläpitämään illuusiota demokratiasta. Sirkus jatkuu, pellet vaihtuvat vuosien vieriessä, mutta kertaakaan ei tietoa lipsahda siitä, kuka näitä puolueiden naruja oikein vetelee. Media kyllä antaa hienoja henkilökuvia ehdokkaista, että kaikki voivat samaistua johonkin ihmiseen, mutta tämä kaikki on vain sitä illuusiota jolla laillisesti kansalta viedään kaikki valta. "Mutta kyllähän se minun ehdokas on tehnyt juuri kuten lupasi..." - onko todella niin? Oletko tarkistanut virallisista papereista äänestikö juuri se sinun ehdokkaasi mitä lupasi aikanaan? Puheet ja teot ovat kaksi eri asiaa, mutta niiden raja on politiikassa kovin häilyvä...

Mutta menoon on tuskin tulossa muutosta, ikävä kyllä. Median propagandaverkko kiristyy jatkuvasti ja uusia keinoja illuusion säilyttämiseen kehitetään jatkuvasti, samoin kuin vanhoja viilataan tilanteisiin sopivammaksi. Sama ketju siis saa jatkua: "joku taho" käskee puolueita, puolueet jakavat määräykset edustajille ja edustajat tekevät juuri mitä käsketään. "Kansan edustajasta" luotu illuusio on todellisuudessa vain se järjestelmän osa, joka painaa sitä nappia eduskunnassa. Kaikki muu tapahtuu ylemmällä tasolla. Edustukselliseen demokratiaan tämä ehdokkaalle vallan antaminen kuuluukin, mutta illuusio siitä että se annettu valta olisi tällä ehdokkaalla on se, mitä media suojelee ja mikä tekee koko järjestelmästä läpeensä korruptoituneen.

Overtonin ikkunasta ensin etsitään kaikille jotain. Sitten siirretään ikkunat sopivasti limittäin, että kaikille on se "oma juttu" ainaskin melkein. Ikkunoita hivutellaan niin, että niistä näkyy juuri sopivat asiat ehdokkaan kohdalla ja lopuksi annetaan ihmisten kurkkia sisään ja valita oma suosikki. Demokratiaa? Äänestämällä voit vaikuttaa? Vaiko vain median ylläpitämä illuusio ja sirkus? Mutta jokainen päättäköön itse ja tehkööt omat johtopäätöksensä - hyvä ihminen tietää ettei narria kannata kuunnella. Yksi uskoo joulupukkiin, toinen demokratiaan... molemmat asiat saavat medialta ilmaista mainosaikaa ja kummankaan illuusiota ei mediassa rikota. On se propaganda ihmeellinen asia...

No comments:

Post a Comment