Sunday, April 22, 2018

Lääke- ja Ruokateollisuuden liitto

Juuret syvällä rakenteissa

Kun "oiligarkit" käärmemöljyjään myyden 1800-luvun puolivälissä alkoivat kehittämään valtaansa, oli lääke- ja ruokateollisuus kovin toisenlainen. Vanhat tiedot joita oltiin sukupolvelta toisille välitetty, elivät ja olivat voimissaan - luonnosta saatiin lähes kaikki. Tässä vanhassa mallissa oli vaan pieni ongelma oiligarkeille - luontoa ei voitu patentoida eikä sen antimia kyetty riittävän tehokkaasti teollisesti tuottamaan. Tähän oli kuitenkin tulossa muutos heti 1900-luvun sarastuksen myötä ja kaikki mitä siitä vallankumouksesta koitui, on suoraa periytynyt nykyiseen järjestelmään missä terveys on kaupan. Alussa muutoksia vastaan kapinoitiin, nykyään propagandan avulla massat kapinoivat vastaanpuhujia hiljentääkseen...

Kaikki lähti koulutuksesta, koska indoktrinaatio pitää saada upotettua järjestelmän ytimeen. Kaikki oiligarkeille kiusalliset seikat piilotettiin ja hyvät puolet nostettiin esille. Yliopistojen valtaus oli helppoa, koska homma pyöri lahjoituksilla - opetatte asioita kuten sanomme ja rahaa virtaa järjestöllenne. Koulujen johtokuntiin sijoitettiin lahjarahan turvin "vahteja", jotka pitivät koulun opetussuunnitelman halutun kaltaisena. Siinä samalla kun historia rukattiin kuntoon, myös esimerkiksi lääketieteen opetus uudistettiin lähes täysin. Allopatia/koululääketiede muuttui ainoaksi hyväksytyksi menetelmäksi, kaikkine öljyn mahdollistamine "lääkkeineen". Nykyään vaihtoehtoisena lääketieteenä tituleerattu hoitomuoto oli vielä 150 vuotta sitten tavallista lääketiedettä. Tutkijoille kelpasi välittömästi iso tukku rahaa kun todisti oikeita asioita oikeille tahoille.

Myös ruuantuotanto mullistui öljyn ansiosta. Pian historiaa olivat kotona tuotetut ja rakkaudella kasvatetut kasvikset ja eläimet ja niiden tilalle jalostettiin massatuotantoon soveltuvia lajikkeita. Pientilallisten hävittäminen jatkuu vielä tänäkin päivänä kun jättiyhtiöt kasvattavat lonkeroitaan ympäri maailmaa niellen alleen kaikki maat ja mannut, vesiä myöten. Yliopistojen tuottamat "tutkijat" kehittivät jos jonkinmoisia kemikaaleja tehostamaan halpaa ruuantuotantoa, samalla kun tutkimus toisensa jälkeen hehkutti prosessoidun ruuan olevan ylivertaista kotona kasvatettuun nähden. Myöhemmin keksittiin termejä kuten "luomu", jota ennen oltaisiin kutsuttu vaan ruuaksi ja loppua oltaisiin kutsuttu oikeutetusti myrkytetyksi roskaksi. Mutta näin se kehitys etenee, tänäkin päivänä.


Muutama esimerkki Suomesta

"Oikeusasiamies voi tutkia vain viranomaisten, virkamiesten ja muiden julkista tehtävää hoitavien menettelyä. Oikeusasiamiehellä ei ole lain mukaan oikeutta tutkia yksityisten yritysten tai yhdistysten menettelyä. Käypä hoito-suositukset laatii Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on yksityinen yhdistys. Se, että suositustyöhön saadaan julkista rahoitusta, ei vaikuta oikeusasiamiehen oikeuteen valvoa toimintaa." - oikeusasiamiehen vastaus kun kyseenalaistettiin Käypä Hoito-suosituksia. Noudatamme siis yksityisen yrityksen tuottamia ohjeita orjallisesti, mutta meillä ei ole oikeutta valittaa siitä. Lääkärit, jotka eivät siihen nöyrry, saavat piiskaa viranomaisilta. Eli lääkeyhtiö määrää mitä hoitoja lääkärit saavat käyttää... ongelma? Ei vallassa olevien mielestä.

Ruokalobbauksen ehdoton kärkinimi Suomessa on Valio. Veden ja proteiinien kemiallinen sekoitus mahdollisesti rasvan ja monien muiden aineiden kanssa sai luvan tulla kutsutuksi "maidoksi". Lehmästä lypsetty alkutuote, joka siis on maitoa, on kovin kaukana siitä litkusta mitä purkissa kaupasta kotiin kannamme. Rasvaton maito ajettiin terveellisenä asiana kansalle aikana, kun Venäjälle vietiin kaikki voi vientitukien saattelemana. Tuottajalle ei maidosta jää litraa kohti kuin sentti-pari, jos sitäkään, mutta tämä "puhtaasti Suomalainen" kesälaitumen lehmä kiiltää mainoksessa ja kaikki hymyilevät kun teollista litkua kaupataan terveystuotteena massoille. Tiede sen todistaa että maito on terveellistä, sanotaan... ai mutta kenenkäs lobbaamana?

Ja mitäs saadaan kun voimat yhdistetään? Saadaan hienoja liittoja (kirjaimellisia ja teollisuudenalojen yhteisiä hyötymisiä) kuten diabetesliitto, joka mainostaa lääketehtaiden tuotoksia ja vähättelee tutkimuksia, jotka kertovat miten ruokavaliolla tauti voitaisiin jopa parantaa (LCHF). Sama vaiva on toki kaikissa "liitoissa", jotka muka puolustavat sairaita lääketehtaiden lobbausrahalla. Virallisen totuuden varpaille ei parane astua, mutta sairaiden kustannuksella kerätään rahaa pohjattomaan sankoon. MS-tautiin taas on enimmäkseen lääketehtaiden lobbauksen ansiosta kaupataan lääkkeitä, joiden toimivuutta edes maksettu tiede ole kyennyt osoittamaan mutta lääkärit niitä silti potilailleen kauppaavat. Osa taas saa avun MS-tautiinsa ruuasta, mutta siitä ei parane puhua...


Mutta mitä sitten?

Älä kuitenkaan usko mitä sanon, tutki mitä sanon. "Salaliittoteoriaa" on varmasti monella ensireaktio, jos edes vihjailee jonkin asian mättävän lääke"tieteessä" tahi virallisessa lautasmallissa. Olisiko syytä aloittaa siis miettiminen kysymyksestä "uskotko ihmisen ahneuteen?" Jos jollakin on mahdollisuus tienata toisten kustannuksella, ilman vaaraa jäädä siitä kiinni, suuria summia rahaa ja sitä kautta saavuttaa valtaa, voisiko joku ihminen olla niin ahne että niin tekisi? Yllä olevassa osassa yritin selittää miten se muiden kustannuksella tienaaminen voisi onnistua (ja onnistuikin), mutta jokainen joutuu itse päättämään olisiko se mahdollista että meitä kaikkia on huijattu jo pitemmän aikaa?

Pitää kuitenkin muistaa, että nykypäivän lääkärit, tutkijat ja esimerkiksi virallisen totuuden ruokaterapeutit ovat saman indoktrinaation uhreja kuin me kaikki muutkin. Jos ensimmäisestä päivästä lähtien sielä omassa oppilaitoksessa asiaa on opetettu täsmälleen sillä tavalla, josta ne tietyt tahot hyötyvät, ei ole ihme että koulusta valmistuu valheeseen täysin uskovia ihmisiä. Omalle vastuulle se asia siirtyy siinä vaiheessa, kun huomaa sen valheen. Valheeseen uskominen oman edun vuoksi on kovin yleistä ja kilpailuyhteiskunnassa toisten kustannuksella saa ja pitääkin tienata. Valtaa vastaan nousemisesta ei näissä piireissä palkita vaan rangaistaan välittömästi ja riittävällä voimalla että se toimii pelotteena kaikille muillekkin.

Mihin se siis jättää meidät, tavalliset kansalaiset ja/tai sairauksien kanssa elävät? Ei kovin mairittelevaan asemaan. Indoktrinaatio on uponnut niin syvälle, että on paljon helpompaa itselle hiljaa hyväksyä oma asemansa kuin edes yrittää korottaa ääntään vääryyttä vastaan. Tämäkin teksti tullee saamaan aikaiseksi niin samanmielisiä ajatuksia mutta varmasti paljon enemmän suuttumusta ja vihaa kun niitä omia uskomuksia ravistellaan. Vaikeassa tilanteessa olevalle on varmasti shokki kuulla että häntä on kusetettu kaikki nämä vuodet, mutta onko kuitenkin parempi kuulla karu totuus kuin uskoa kauniiseen valheeseen? En tiedä, siihen joutuu jokainen vastaamaan itse. Pidetään kuitenkin huolta itsestämme ja muista, lääkkeillä tai ilman, eikös?

Saturday, April 21, 2018

Oiligarchy

Miten niin pääsi käymään?

Parempaa termiä, kuin "oiligarchy", ei tälle ilmiölle ole olemassa. Öljyn tuoma maailmanvalta ja miten se pääsikään valloilleen on selitetty loistavassa, noin kolme tuntia kestävässä, The Corbett Report - "How & Why Big Oil Conquered The World" (linkki kommenteissa), mutta raapaistaan nyt hieman pintaa. 1800-luvun puolivälin jälkeen muutama surullisenkuuluisa (Rockefeller ja Rothschild muutaman mainitakseni) suku on periaatteessa pyörittänyt koko maailman taloutta ja sitä kautta lähes kaikkea. Jo sitä ennen osa näistä rikkaista suvuista toki olivat vahvasti vallan kahvassa kiinni, mutta vasta öljy antoi heille ensimmäistä kertaa avaimet heidän perimmäisiin tarkoitusperiin. Rockefellerin (väitetty) sanoma "Kilpailu on syntiä" kuvastaakin hyvin tätä asennetta - kilpailu on syntiä, siksi monopoli on ainut oikea vaihtoehto.

Kaikki sodat ovat on aina sodittu muutaman vallanhimoisen yksilön halujen täyttämiseksi. 1900-luvun alun jälkeen on syy ollut sama, mutta öljy on ollut se vallan ilmentymä jota on toisilta haluttu itselle ottaa. Vielä tänäkin päivänä samat tahot taistelevat keskenään siitä, kenen öljyä ja kaasua myydään ja millä säännöillä. Taustalla nämä oiligarkit ovat siirtyneet jo uusille markkinoille, mutta sodat jatkunevat resursseista vielä vuosikymmeniä. Mutta johonkin ne kaikki rikkaudet öljystä oli kuitenkin vuosien saatossa laitettava, joten mikä sen parempi paikka kaikille niille taaloille olisikaan ollut kuin ikioma pankki? Hommataan vielä itselle oikeus luoda rahaa tyhjästä ja lainata sitä korkoa vastaan muille niin ei ainakaan pääse massi loppumaan kesken. Sama taho siis rahoittaa kaikki sodan puolet, omistaa energian ja määrää miten hommat etenevät. Kiinnijäämisen riski oli kuitenkin ilmeinen, joten sille piti vielä tehdä jotain...

Ratkaisu: ostetaan loputkin - säännöt, informaatio, ruoka ja lääkkeet. Keräämällä kaikki kriittiset alueet ihmisen elämästä yhden tahon alle, voidaan ihmisiä ohjailla ja heille kertoa mikä on heidän omaksi parhaakseen. Ensin ostettiin historia, sitten koulutus ja sitä kautta lääketiede ja lääketieteestä päästiin ravintoon ja sääntöjä saa halvalla kun lobbaa poliitikkoja - samat tahot omistavat valtaosan ympäri maailmaa kaikista näistä. Loppu kruunataan kuitenkin sillä kaiken yhdistävällä asialla: media. Samat tahot kun omistavat vielä valtaosan kaikista maailman medioista, kaikki informaatio helposti saatavilla on siis samojen tahojen takana. Kuulostaa... salaliittoteorialta ja suuruudenhulluudelta?


Eikä vain miten... mutta miksi?

Jos uskot kaiken yllä mainitun olevan vain salaliittoteoriaa, joudut ikävä kyllä pettymään karvaasti jos lähdet väitteitä tutkimaan. Nämä suuruudenhullut oiligarkit, samoin kuin heidän edeltäjänsä, ovat haaveilleet vuosituhansia täydellisestä maailman hallinnasta. Kun sata vuotta sitten täydellinen jokaisen ihmisen hallinta oli vain megalomaanikon märkä uni, on massamedia antanut näille tahoille keinon millä siihen voitaisiin päästä. Propagandan keinot, jotka televisio ja radio ovat mahdollistaneet, riittivät uskottelemaan ihmisille miten elää ja olla, syödä ja lääkitä. Mutta parhainkaan koulutus ja massamedia ei yhdessä kykene pitämään kaikkia kurissa, joten keinoja tarvittiin lisää.

Netillä ja etenkin sosiaalisella medialla päästiin jälleen askelta lähemmäksi täydellistä hallintaa. Mutta eihän netillä voi ketään hallita? On toki totta, ettei netillä pysty ihmistä suoraan hallitsemaan, mutta sillä pystytään ihmistä valvomaan 24/7. Askel siitä eteenpäin onkin esineiden internet. Joku kykenee vahtimaan kaikki mitä teet, millä teet ja miten teet... ja tarvittaessa pystyy tekemään siihen stopin. Tämä asioiden internet on kovaa vauhtia valtaamassa tilaa ja se myydään aina positiivisena asiana - esimerkiksi... eCall 112, kuulostaako tutulta? Kuun alusta voimaan tullut lakimuutos määrää jokaiseen uuteen autoon pakolliseksi kuuluvana hätänumeroon automaattisesti soittavan laitteen. Tämä nukkuva laite herää sitten tarvittaessa ja lähettää tiedot sijaintia myöden hätäkeskukseen. Kysymys onkin, kenen tarpeesta?

Oiligarkkien märkä uni onkin maailma, missä he tietävät tarkasti missä kukin ihminen on ja mitä he tekevät. Teknokratiaksi kutsuttu järjestelmä takaa kaikille maailmassa yhtäläiset oikeudet ja resurssit, mutta osa on tietysti hieman tasavertaisempia kuin toiset ja ovat näin oikeutettuja valvomaan muita. Eikä vain valvomaan, vaan myös päättämään kaikkien muiden asioista, mukaan lukien oikeudesta hengittää. Millä oikeudella nämä tahot sitten luulevat olevansa siihen oikeutettuja? Verenperintönä, kuin kuninkaat aikoinaan, osa kuvittelee kuuluvansa etuoikeutettuun sukujuureen, jolla on oikeus hallita kaikkia kansoja. Eugeniikkaa, nykymalliin sopeutettuna. Jos kuvittelit natsien olleen asiassa hieman oudoilla ajatuksilla matkassa, vietä hetki aiheessa ja tutki mihin nämä nykypäivän rodunjalostajat pyrkivätkään. Natsit olivat amatöörejä näihin tahoihin nähden...


No mutta mitä sitten?

Kun vielä vuosikymmen sitten öljy oli se tärkein ja arvokkain resurssi, nykyään kärkipaikasta kilpailee aivan uusi, virtuaalinen, hyödyke. Tai no, hyödyke vain niille, jotka sitä tarvitsevat ja voivat sitä käyttää omiin tarkoitusperiin. Tieto ja vielä tarkemmin henkilökohtainen tieto. Minun, sinun ja kaikkien muiden henkilökohtaiset käyttäytymismallit ovat kultaakin kalliimpaa "oikeissa" käsissä. Täsmäpropagandalla yksilö saadaan hyvällä todennäköisyydellä tekemään juuri kuten halutaan ja esineiden internet kykenee siinä samalla myös rankaisemaan väärästä käyttäytymisestä - ai ei utopia kelpaa? Laitetaampas vaikka auton jarrut jäähylle tai ehkä jääkaappi pilaa ruuat ja kahvinkeitin annostelee aamun mielialalääkkeet uusiksi?

Vielä ei onneksi olla ihan noin pitkällä, mutta tahti senkun kiihtyy. Jenkeissä esimerkiksi älykkäät sähkömittarit jo tietävät kaiken käyttäytymisestäsi ja osaavat älykkäästi säätää sähkönkulutustasi juuri kuten sähköyhtiö sanelee. Vastustusta on kuitenkin alkanut ilmenemään tässä kehityksessä tavallisten ihmisten suunnasta ja hyvä niin - aniharva valitsee orjuuden vapauden sijaan. Siksi tätä "kehitystä" täytyykin jatkuvasti markkinoida positiivisena muutoksena ja esimerkiksi kestävänä kehityksenä. Kumpaakaan se ei ole, positiivista tahi kestävää, mutta propagandalla se saadaan kuulostamaan siltä.

Onkin jokaisesta itsestään kiinni mihin suuntaan maailmaa ajetaan. Olemmeko valmiita "helpon elämän" toivossa luovuttamaan kaikki oikeutemme ja vapautemme näille itseään herrarodun edustajina pitäville maailman omistajille? Tällä hetkellä meitä usutetaan taistelemaan ja kilpailemaan keskenämme kaikesta mahdollisesta ja kun asiat ovat riittävän huonosti, nämä messiaat tulevat sanomallaan meidät pelastamaan. Pelastamaan meidät vapaudelta, luovuttamaan kaiken harvan omistukseen ja saamaan tilalle loputtoman orjuutuksen. Vaihtoehto meillä kuitenkin on - kerrotaan omat tarinamme, jaetaan omat tietomme ja totuutemme, kasvatetaan omat ruokamme ja valitaan lääkkeet joilla parannetaan, ei vaan peitetä oireita. Helppoa, eikö totta?

Tuesday, April 17, 2018

Tarinaa vapaudesta

Tarinan kautta kerrottuna

Riittääkö ihmiselle pelkkä rauha, vai tarvitaanko vielä paljon enemmän, kuten vaikkapa vapaus? Aivan loistava lyhyt novelli vapaudesta, mikä tuli hiljattain vastaan on "... And Then There Were None", kirjoittanut Eric Frank Russell. Tulen paljastamaan kirjan juonta kahdessa ensimmäisessä osassa, joten jos haluat sen välttää, hyppää suoraan viimeiseen osaan tahi etsi kirja käsiisi ja lukaise se (alle 40 sivuinen opus). Tarina kertoo ihmiskunnan laajentumisesta toisiin galakseihin ja kuinka yhteisöt valitsivat itse mihin muuttavat ja kuinka he haluavat sielä elää. Reilu 500 vuotta myöhemmin maasta lähetetään alus katsomaan kuinka asiat ovat edenneet...

Eräälle planeetalle on asuttunut rauhaa ja vapautta rakastava joukko, joka kutsuu itseään nimellä "Gands", minkä he ovat ottaneet oppi-isältään Gandhilta. Kun joku maasta tullut häiritsee Gandia, hän saa vastaukseksi "myob", mikä paljastuu olevan lyhenne sanoista "Mind Your Own Business", huolehdi omista asioistasi. Tämä osoittaa hyvin sen asenteen, mitä vapaa ihminen voi toiselle sanoa jos tullaan häiritsemään. Yksi kerrallaan, viikkojen edetessä, Gandit onnistuvat käännyttämään maasta tulleita "antigandeja" liittymään heidän joukkoonsa. Tämä onnistuukin siitä syystä, että heillä on yksi voittamaton ase, jota ei voida koskaan kääntää heitä vastaan...

"F - I.W." on kirjainyhdistelmä taulussa monen gandin seinällä. Tämä on se voittamaton ase, jota ei heitä vastaan voi käyttää. "Freedom - I Won't" Vapaus - en tee. Gandit voivat, koska tahansa niin halutessaan, kieltäytyä toisen tekemästä tarjouksesta. Ja mikä tärkeintä, kukaan ei loukkaannu jos kieltäydyt. Yhteistyö on kuitenkin heille tärkeää ja jokainen palvelus toiselle siirtää heidän käyttämänsä järjestelmän "valuutan", jota he kutsuvat "Ob" eli "Obligation", velvollisuus. Ihmiset luottavat toisiinsa ja tekevät palveluksia toisilleen, joita he sitten voivat keskenään vaihtaa tarvitsemiinsa hyödykkeisiin. Mutta he voivat koska tahansa, mistä tahansa, kieltäytyä, jos he niin haluavat. Ja tämä ei mene kaikille antigandeille jakeluun saatikka kelpaa, kunnes ... heitä ei enää ole.


Mitä voitaisiin tarinasta oppia?

Niitä harvoja vapauksia, mitä ihmisellä oikeasti on, on vapaus kieltäytyä mistä tahansa. Kyllä, kieltäytymisellä voi olla seurauksia, mutta sitä vapaus on - oma valinta kieltäytyä. Jos joku uhkaa sinua väkivallalla, voit aina kieltäytyä tottelemasta ja saada selkääsi, mutta syy on silloin siinä toisessa. Jos jokainen kantaa henkilökohtaisen vastuunsa omista teoistaan, kuten pitäisikin, järjestelmä toimisi hienosti itsekseen. Väkivallattomuus ja luottamus yhdistettynä vapauteen tehdä mitä itse haluaa, kunhan ei sekaannu muiden asioihin, voisi myös käytännössä luoda yhteiskunnan millaista ei ole (kai) vielä nähty päällä maan?

Mitään hallitusta tai hallintoa ei liioin tarvita, koska kaikki kunnioittavat muita ja vaihtavat vapaasti palveluksia keskenään. Ainut instituutio, mikä tarinassa tulee vastaan on palokunta. Ihmiset vapaaehtoisesti antavat etukäteen palokunnalle muutaman "Obin" ja jos oma tupa sattuu roihahtamaan tuleen, on palokunta paikalla mahdollisimman nopeasti koska palomiesten ei tarvitse työskennellä muissa tehtävissä - he vain odottavat, kaiken varalta. Palokunnan jäsenet jakavat "Obit" keskenään tasan ja voivat elää tavallista elämää niiden varassa - heidän tehtävänsä on olla valmiina jos jotain sattuu. Sama toimisi myös sairaanhoidossa, mutta siitä ei kirjassa mainita mitään.

Myös omistaminen on hoidettu mielenkiintoisella tavalla. Jos löydät hylätyn talon, voit muuttaa siihen asumaan ja niin kauan kuin asut siinä, se on sinun talosi. Toiselta ei saa varastaa, mutta jos joku on jonkin asian hylännyt, kun niin valitsi tehdä, voi sen kuka tahansa tarpeeseensa ottaa haltuunsa. Suuria kaupunkeja ei Gandit muodostaneet lainkaan, ainoastaan pieniä kyläyhteisöjä joiden laitamilla ihmiset sitten esimerkiksi viljelivät maata ja huolehtivat omista asioistaan, kunnes halusivat tehdä jotain muuta. Ihmiset eivät liioin tehneet asioita velvollisuuden vuoksi, vaan siksi että olemalla luotettava, paransi omia mahdollisuuksia selvitä elämässään. Huijarit joutuivat loikkimaan häntä koipien välissä muualle kun kukaan ei enää suostunut vaihtamaan palveluksia moisen kanssa.


Kahden kerroksen väkeä

Olisiko oikeasti vapaa yhteiskunta sitten mahdollinen? Ilman hallintoa, ainoastaan ihmiset vuorovaikutuksessa toistensa kanssa? Ehkä, mutta kuten kirjassakin kerrottiin, se ei kuitenkaan sopisi kaikille. Osa ihmisistä haluaa ja jopa tarvitsee, tai ainakin luulee tarvitsevansa, jonkin tahon antamaan selviä ohjeita tahi määräyksiä, mitä pitää milloinkin tehdä. Mutta niille, joilla on vapauden tarve ja jano, on nykyinen järjestelmä kovin tukahduttava kokemus. Olisiko tässä ainakin osa selityksestä siihen, miksi niin moni voi pahoin tässä holhousyhteiskunnassamme? Suurin osa on sopeutunut ja jopa kukoistaa järjestelmässä, missä käskyt tulevat ylhäältä alas. Kun osan on taas päästävä siitä pakoon...

Pään vetäminen sekaisin tavalla tai toisella on yksi keino paeta kestämätöntä tilannetta. Eikö kuitenkin olisi itselle parempi vaihtoehto tehdä omalle tilanteelle jotain? Koko yhteiskuntaa ei tuosta vaan muuteta, mutta esimerkin voimalla voisi näyttää muulle maailmalle keinoja vapauttaa itsensä vallan kourista? Tätä ruohonjuuritason kapinaa valtaa vastaan on nähtävissä jo nyt useammassakin paikassa. Syödään miten itsestä tuntuu hyvältä, sen sijaan että auktoriteetti kertoo mikä ateria on keskimäärin "terveellinen". Omiin vaivoihin ei etsitä valkotakkista auktoriteettia arvaamaan mikä voisi olla pielessä, vaan selvitetään asiaa itse ja luotetaan vaikkapa siihen, että kaikki löytyy luonnosta. Entäpä teknologian käyttö omaksi eduksi, eikä itseään vastaan tahi muiden pakottamana?

Idea koko yhteiskunnan muutoksesta onkin utopistinen, mutta pieniä paikallisia vapauden ilmentymiä voisi syntyä mihin tahansa? Jo pelkästään vaihtaminen supermarketin valmisruuasta paikallisesta REKOsta ostettuun ja omalla kylällä tuotettuun on askel lähemmäksi vapautta. Vapaus vaatii kuitenkin aivan uskomattoman määrän rohkeutta. Rohkeutta sanoa ei käy, vaikka olisi ase ohimolla. Jokaisella se raja menee jossain, kuinka pitkälle on valmis omaa vapauttaan puolustamaan. Uhmakkuutta, voisi ajetella? Ei, vain vapautta... rohkeutta olla vapaa. Ehkä jopa se tärkein osa vapaudesta - kieltäytyä mistä tahansa, jos niin päättää?

Saturday, April 14, 2018

Propagandan keinot tutuksi - Portinvartija

Mistä puhutaan?

Kun kuka sanoi, ei mitä sanottiin on tärkeämpää, voi olla varma että ongelmia on odotettavissa. Kukaan ei ole aina oikeassa kaikesta, minkä takia asioita pitää voida kyseenalaistaa ja niistä täytyy keskustella. Portinvartija (engl. Gatekeeper) tarkoittaa henkilöä, joka on oman maineensa ansiosta noussut asemaan, jossa kyseenalaistaminen loppuu ja henkilöpalvonta on alkanut. Kaikki julkisuuteen nousseet henkilöt eivät tietenkään ole laskettavissa portinvartijoiksi, vaan siihen statukseen tarvitaan yksi poikkeava asia omissa sanoissaan ja/tai teoissaan, mikä erottaa nämä ihmiset muuten vain palvonnan kohteena olevasta ihmisestä.

Kaikki mitä portinvartija sanoo ja tekee on häntä palvovan mielestä okein. Mutta sivusta katsovalle saattaa aiheuttaa melkoista ihmetystä kun portinvartijan kertoma tarina tekee joskus täysin käsittämättömiä loogisia harppauksia ja ristiriitaisuuksia. 90+% jutuista voi olla täyttä rautaa, mutta pieni osa sanomisista puhuu lähes täysin sitä kaikkea muuta sanomaa vastaan. Propagandakeinona metodi onkin hyvin yksinkertainen - hommataan hyvä puhuja, joka kerää samanmieliset kasaan ja sitten ujuttaa sinne sanoman joukkoon jotain ihan muuta agendaa. Aihe voi olla lähes mikä tahansa, koska se puhujan esittämä ja havaittu pääaihe ei tarvitse olla se tärkeä asia, ainoastaan se mukaan ujutettu haluttu sanoma on tärkeä - heille, jotka portinvartijan ovat paikalleen asettaneet.

Siinä päästäänkin asian ytimeen, eli onko kyseessä portinvartija vaiko vain joku julkkis puhumassa läpiä päähänsä ymmärtämättä edes itse sanomansa ristiriitaisuutta? Ollakseen portinvartija, on tämä pieni, mutta suuremmassa kuvassa tärkeämpi asia tietoisesti ja syystä mukana koko kerrotussa tarinassa. Ulkoa palkattu, ulkoa ohjattu tai vain oman aatteen palon johdattamana, portinvartija käyttää saavuttamaansa statusta ja kunnioitusta häikäilemättä ajaakseen tiettyä asiaa joka voi sotia hyvinkin vahvasti jopa kaikkea muuta sanottua vastaan. Kenen pillin mukaan tanssitaankaan ja mikä on se motivaatio moiseen? Jokainen tapaus on tutkittava irrallaan muista vastaavista, ellei taustalta löydy selviä yhteyksiä jotka antavat suuntaan kenen leipää ollaan syömässä.


Muutama mahdollinen esimerkki

Noam Chomsky on ehkä kuuluisin esimerkki portinvartijasta. Suureen maineeseen useilla hyvillä lausunnoillaan päässyt Chomsky on muutamilla muilla lausunnoillaan aiheuttanut melkoisesti ihmetystä tietyissä piireissä. Hänen halukkuutensa vältellä ja vähätellä tiettyjä aiheita voidaan toki myös tulkita siten, että hän toimii käskyjen alaisena. Suunta, mistä asiaa voit itse lähteä tutkiskelemaan: keskuspankit ja salaliittoteoriat. Toisena älymystöön kuuluvana, mutta varmasti paljon enemmän erilaisia näkemyksiä muodostavana nostan kuitenkin esiin Jordan Petersonin. Päällepäin kaikki on loistavasti - nerokas puhuja sananvapauden puolella ja poliittista korrektiutta vastaan. Itsekin hänen töitään runsaasti tutkineena ajatus siitä, että Peterson olisi muka portinvartija tuntui alkuun täysin mahdottomalta, mutta... Lähes fanaattinen kannattajakunta, check. Loistava puhuja ja suurimmaksi osaksi yhdenmukainen ja mukaansa tempaava tarina, check. Löydätkö sinä säröjä tarinoista?

Bill Gates, George Soros ja muut vastaavat "filantroopit" ovat jo pitkään nauttineet massojen kannatusta ja suosiota, saaden valtamedialta aina aikaa omille sanoilleen. Kuka nyt ei haluaisi lahjoittaa rahaa näille kansojen aidoille ystäville ja hyväntekijöille? Yleisö hurraa kun ökyrikkaat muka-hyväntekijät vievät länsimaista rikkautta vaikka kehitysmaihin. Mitä sitten vaikka sivussa hieman rahoitetaan vallankaappauksia, terroristijärjestöjä, pakkosteriloidaan tuhansia tyttöjä ja suljettujen ovien takana saarnataan eugeniikkaa ja rodunjalostusta? Media kertoo vain ne positiiviset asiat näistä portinvartijoista ja mediaa uskovat avaavat kukkaronsa heille luullessaan pelastavansa koko maapallon ilmaston, samalla kun heidän omistamansa ja ohjaamansa tahot tekevät kaikkensa täysin päinvastaisessa...

Politiikassa puheiden ja tekojen täsmäämättömyys on normi, joten portinvartijaa ei välttämättä tarvita. Kuitenkin aina välillä joillakin poliitikoilla on taipumusta toimia kuin portinvartija puheissaan. Teot eivät täsmää puheita kuitenkaan, mutta valtaosalle ihmisistä riittää hyvät puheet. Vallassa oleville puolueille ei portinvartijasta ole yleensä mitään hyötyä, mutta oppositiossa hyvin valikoitu portinvartija voisi saada aikaiseksi näennäisen vallanvaihdon, kun kovien puheiden jälkeen takki kääntyykin aivan täysin. Moinen sirkus nähtiin jo hiljattain Suomessa, kun jytkystä muodostuikin smurffit. Samat merkit ovat kuitenkin päällä myös tälläkin hetkellä, mutta asiasta vihjaaminen aiheuttaa suurta närää monessa. Se ei silti muuta asiaa, että samoin kuin Peterson ensimmäisessä esimerkissäni, myös Halla-aho täyttää portinvartijan varoitusmerkit.


Aatetta suuremmat henkilöt

Aina kun jonkin aatteen tai asian yläpuolelle nostetaan jokin henkilö, on vaarana että tämä messiaana näyttäytyvä henkilö on jotain ihan muuta. Periaatteessa asia on pohjimmiltaan vain toinen nimi kontrolloidulle oppositiolle, mutta siinä kun oppositiota voidaan kontrolloida myös joukkona, toimii portinvartija pitkälti yksin. Tai no, näkyvästi yksin, koska taustalla voi olla suuri joukko ihmisiä vetelemässä oikeista naruista ettei totuus paljastuisi. Tarve kuulua joukkoon ja mahdollisuus päästä "voittajan kelkkaan" ovat omiaan piilottamaan portinvartijan sisäpiirissä lipsahtavat asiat.

Aatteella voi olla monta "sankaria", mutta jos yksi nousee keulakuvaksi ja kyseenalaistaminen kannattajilta loppuu, on ilman ulkopuolista apua jo mahdollisuus että "kusi nousee päähän" ja koko asia menee pahasti metsään. Aatteen tahi asian fanaattiset puolustajat ovatkin ehkä minkä tahansa aatteen/asian suurin vihollinen. Jos siihen päälle vielä johtoon nousee portinvartija, voidaan koko kannattajakunta johdatella ihan mihin tahansa, jopa kannattamaan asioita joita alkuun vastustettiin hampaat irvessä.

Puhumallahan asiat voitaisiin selvittää, mutta käytännössä riita on jo valmiiksi aluillaan jos edes vihjaa jonkin asian olevan "suurella johtajalla" hieman oudolla laidalla. Kognitiivinen dissonanssi iskee täyden jarrun päälle ja reaktio on saman kaltainen kuin kertoa fanaattiselle uskovaiselle hänen uskonsa olevan hölynpölyä. Mutta niin ei maailmaa korjata. Asiat korjataan kyseenalaistamalla ja väittelemällä, tutkimalla ja funtsimalla. Kaivamalla valheet esille mutta samalla muistamalla, että ei ole vain yhtä totuutta ja pohjimmiltaan kaikki tieto on vain uskomuksia. Siksi pitäisikin olla jo sanomattakin selvää: Älä usko mitä minä sanon, tutki mitä minä sanon.

Friday, April 13, 2018

Propagandan alkeet

Mitä propaganda tarkoittaa

Toisin kuin valtamedia haluaa sinun uskovan, propaganda tarkoittaa jotain ihan muuta kuin Venäjän tuottamaa informaatiota länttä vastaan. Termi "propaganda" sai nykyisen maineensa toisen maailmansodan aikana ja etenkin jälkeen, kun sillä viitattiin natsi-Saksan tuottamaan informaatioon sodan aikana. Kuitenkin termi itsellään ei sisällä mitään latausta, muuta kuin propagandalla siihen luodun erittäin negatiivisen mielikuvan. Ja sitä propaganda juuri onkin - mielikuvien luomista asioista ja aatteista. Propaganda tarkoittaa yksinkertaisesti mitä tahansa informaatiota, jolla tietoisesti yritetään ajaa jotain aatetta tai agendaa kaikin käytettävissä olevin keinoin. Kaikki media on siis propagandaa.

Kun avaat minkä tahansa uutislähteen, valtamedian tai vaihtoehtomedian, on lähes jokainen julkaistu "uutinen" sielä ihan syystä. Joku, jossain, on päättänyt että juuri tämä yksittäinen ja usein lähes täysin tyhjänpäiväinen asia julkaistaan juuri sillä kyseisellä hetkellä ja juuri kyseisellä tavalla. Tätä jo yksistään voidaan pitää perustellusti propagandana. Vaikka itse uutinen oltaisiin kirjoitettu 100% faktoihin perustuen (mitä se ei yleensä ole) eikä se sisältäisi tippaakaan journalistin omaa mielipidettä asiasta (mitä se lähes aina sisältää) eikä myöskään mitään osaa uutisesta oltaisi kieputettu haluttuun muotoon (mitä se lähes aina on), olisi uutinen siltikin propagandaa, jos sillä halutaan ajaa jotain tiettyä aatetta tai agendaa. Ihmiset pitävät tuttua ja usein toistettua tietoa luotettavampana, joten samaa tarinaa toistetaan usein päiväkausia, jos sen halutaan uppoavan yleisöönsä.

Kun liikkuva kuva ja ääni saatiin vihdoin jokaisen olohuoneeseen asti (televisio), sai propaganda aivan uuden ulottuvuuden massojen manipulointiin. Tämä pieni ikkuna toiseen maailmaan uskotteli ihmisille kaikkea mahdollista tupakoinnin olevan terveellistä aina sodan olevan hyvä asia asti. Kun ennen oli uskomus "kun sen pappi kertoi" tai "jos se lukee kirjassa", mikä kehittyi "jos se lukee lehdessä", mistä päästiin "jos se kerrottiin radiossa" ja pian sen jälkeen "jos se sanottiin televisiossa" ja lopulta "kun se luki netissä", on propagandaa aina tuotettu jonkin tahon toimesta. Köyhillä ei ollut ensimmäisten askelten aikaan mitään mahdollisuutta saada sanaansa kuulumaan, joten propaganda oli lähes täysin yksipuolista aina netin alkuaikoihin asti. Nyt tilanne on toinen ja kuka tahansa voi yrittää vaikuttaa toisten mielipiteisiin ja asenteisiin.


Havaitsetko propagandan sanoman?

Helpoin tapa välttyä propagandalta olisi laittaa televisio kiinni ja jättää uutiset ja some lukematta netissä. Mutta kun kuitenkin haluamme, koska niin opetettu, seurata maailman tilannetta "uutisista", on hyvä tietää muutama asia propagandasta ja kuinka ainakin osan siitä voi välttää. Jos koko valtamedia toistaa jotain asiaa samalla tavalla ja samaan suuntaan nojaavana, ajetaan virallista totuutta pakkosyöttönä kansalle. Ensiksi pitää kysyä kysymykset: kuka hyötyy ja mitä asiaa nyt oikeasti ollaan ajamassa? Niihin ei vastausta yleensä heti löydy, joten "uutinen" on paloiteltava. "Uutisesta" pitää aluksi perata pois kaikki kuvaavat ja tunnetiloihin viittaavat sanat (esim valtava järkytys), samoin kuin kaikki toimittelijoiden mielipiteet ja omat näkemykset asiasta.

Kun itse "uutinen" on irrotettu tunnelatauksesta, päästään tutkimaan itse aihetta. Yleensä hyvinkin pitkä uutinen, kun siitä perataan pois kaikki kieputukset ja vääristelyt, on hyvin lyhyt tai vielä tarkemmin - täysin olematon. Miksi siis se edes päätyi uutisiin asti? Mikä taho suoraan hyötyy kyseisestä asiasta? Kuka/mikä itseasiassa aiheutti koko asian? Jos "uutinen" löytyy jossain muodossa kaikista valtamedioista, on sama perkaaminen tehtävä jokaiselle lähteelle. Entä löytyykö jostain "uutista" vastaan puhuvia asioita? Vaihtoehtomediat ovat nykyään hyviä kaivamaan valtamedian uutisten faktat esille, mutta sama tunnelatauksellinen tapa kertoa asioista vaivaa lähes kaikkea mediaa. Kaikki media on propagandaa.

Usein ei edes riitä selvittää vain yhtä "uutista" aiheesta, koska kaikki liittyy kaikkeen. Mitkä asiat luovat assosiaatioita tutkimaasi asiaan? Mitä viimeaikoina on asiaa sivuten tai samankaltaisista asioista puhuen uutisoitu? Sirpaloitua tietoa on media pullollaan ja sen kasaaminen suuremmaksi kokonaisuudeksi on erittäin hankalaa ja aikaa vievää puuhaa. Siksi valtaosa ennemmin hyväksyy propagandalla luodun kokonaisen kuvan, koska asiaa ei tarvitse itse ajatella lainkaan. Helppoa, nopeaa ja tehokasta tiedonhankintaa, kertoo ystävällinen valtamedia. Todellisuudessa: asenteellista propagandaa usein harvojen eduksi ja valtaväestöä vastaan.


Miksi propagandaa on kaikkialla?

Eikö olisi helpompaa vain kertoa totuus asioista? Kyllä, ja sitä tehdään niissä asioissa, joilla ei ole mitään merkitystä. Urheilutuloksia, julkkisten toilailuja ja "viihdettä" ei kannata niitä uutisoidessa vääristellä, koska siitä jää kiinni helposti. Nämä asiat jo itsessään ajavat omaa tarkoitustaan, joten niitä ei tarvitse vääristellä enää uutisointivaiheessa. Entäs ne kaikki muut asiat sitten? Palaamme jälleen kysymykseen "kuka hyötyy?" Kaikesta maailman mediasta yli 90% on hyvin pienen joukon omistuksessa, mikä antaa jo hieman vihjettä miksi propagandaa on kaikkialla.

Jos ensimmäinen ajatuksesi on "salaliittoteoriaa", voit onnitella propagandan luojia hyvin tehdystä työstä. Propagandaa on aikojen alusta asti käytetty hallitsemaan ihmisiä ja se ei ole muuttunut miksikään. Ainoastaan keinot ja etenkin laajuus on räjähtänyt käsiin. Sosiaalisen median aikakautena jokaiselle kyetään räätälöimään henkilökohtainen propagandapläjäys suoraan omalle naamalle asti. Perinteinen media piirtää suuret vedot, sosiaalinen media lokeroi ihmiset omiin mielipidekupliin ja näin varmistaa että kansoille kerrotaan yhtenäisiä asioita keskenään tapeltavaksi. Siksi se, mistä "kaduilla" puhutaan, onkin tavallaan se pahin propagandan keino.

Entä jos sen sijaan keskityttäisiin omiin asioihin? Niihin, jotka koskettavat juuri itseä, läheisiä ja omaa yhteisöä? Maailman tapahtumat toki monimutkaisten ketjujen kautta vaikuttavat jopa sinne omaan kotiin asti, mutta lähellä olisi niin paljon enemmän asioita joihin voisimme myös itse suoraan vaikuttaa. Siksi propaganda kertoo omaa satuaan ja yhtenäistää näennäisesti kansan, luoden illuusion "yhteisestä hyvästä" jota kaikkien pitää omilla toimillaan ajaa. Ai mitä yhteisiä asioita? Vaikkapa... veronmaksu, kuluttaminen ja kilpailu - nämä meitä yhdistää, koska propaganda niin kertoo. Ja paljonko voit niihin itse suoraan vaikuttaa? Paljon... jos kieltäydyt. Lopuksi vielä linkki, jos haluat tutkia propagandaa hieman pintaa syvemmältä: "Propagandaa..."

Tuesday, April 10, 2018

Miksi?!?

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Miksi asiat ovat niin päin prinkkalaa Suomessa? Eivätkö poliitikot ymmärrä mitä he tekevät? Miksi poliitikot tekevät päätöksiä kansan enemmistön kantaa vastaan? Entä miksi ihmeessä media ei kerro meille totuutta? Miksi journalistit valehtelevat tärkeistä asioista? Miksi Venäjää pidetään syyllisenä kaikkeen? Miksi Syyrian sota jatkuu edelleen ja näyttää eskaloituvan? Miksi tietyistä asioista ei saa puhua? Miksi niin paljon tiedosta salataan kansalta? Miksi?!? Kysymysten litania olisi loputon, mutta kun aamulla selaan some-seinääni läpi (kyllä, vieläkin päivittäistä, pitää skarpata enemmän), on niin moni suu pyöreänä ihmetellessään maailman menoa. Tutkitaan tätä ihmettelyä nyt hieman enemmän.

Väitän, että kaikki moisia kysymyksiä kysyvät ovat älykkyydeltään vähintään keskiarvoa, mutta todennäköisimmin yli keskiarvon. Hänen tietonsa maailman menosta (median kertomana) ovat myöskin vähintään keskimääräisiä, koska on kyetty havaitsemaan vähintään muutamia säröjä kuvassa. Myös looginen ajattelukyky mahtanee olla keskiarvoa parempaa, koska median kertomat asiat on havaittu olevan ristiriidassa jopa heidän itsensä antamiin tietoihin nähden. Poliitikoilta ei voi olettaa saapasta suurempaa järjenjuoksua, mutta he eivät olekaan kyseenalaistamassa median sanomaa vaan he usein tuottavat ne toistettavat asiat median eteen. Onko media sitten latvasta lahoa kun näin tapahtuu?

Väitän, että lähes kaikki valtamedian journalistiksi uraansa päätyneet ovat myöskin keskivertoa tai sitä älykkäämpiä. Heidän tietonsa uutisoimistaan asioista ovat mitä todennäköisimmin vielä suuremmat, kuin mitä he paperille asti tuottavat. Miten ihmeessä sitten on mahdollista, että ulos tuotettu sanoma on sitten niin vahvassa ristiriidassa jopa itseään vastaan? Pieni osa voitaisiin ehkä selittää logiikan täydellisellä pettämisellä, mutta siitä tuskin on kysymys. Osa sanomasta on suoraan poliitikkojen satujen toistoa, mutta kun niitäkään ei kyseenalaisteta, voisi ihmetellä miksi ihmeessä joku kutsuu itseään journalistiksi eikä vain poliitikkojen toistokoneistoksi? Nimi "journalisti" onkin monasti pahasti harhaanjohtava, kyse kun on jostain ihan muusta...


Propagandistit

Kaikki media on propagandaa, ainoastaan kenen ja mitä sillä haetaan, vaihtelee. Kourallinen monikansallisia yrityksiä omistaa yli 90% koko maailman mediasta saattaa antaa hieman perspektiiviä ongelman laajuudesta. Hyvin öljytyn koneiston jokainen osa osaa automaattisesti tehdä oman osansa turhia kyselemättä, mikä mahdollistaa todella laajan propagandapeiton olemassaolon ilman sen suurempia vaivoja. Se, mikä yksittäistä propagandistia motivoi, sitä on mahdoton sanoa, mutta tiettyjä yhtäläisyyksiä on havaittu ja tutkittu.

Suomen valtamedian propagandistit asustavat melko tiukasti omassa punaviherkuplassaan. Mutta koska tämäkin kupla on vain osa samaa illuusiota jossa me kaikki elämme, onko mikään ihme että propagandistien maailmankuva on niin yhtenevä ja samalla niin kovin eriävä valtaväestön mielestä? Jokainen propagandisti tietää, että päätoimittaja määrää mitä tuutista tulee ulos ja mitä ei, joten pelko omasta tulevaisuudestaan väärää mielipidettä jakaessa valtamedian sisällä lähes varmistaa kielen pysyvän kurissa. Virallinen totuus on säilytettävä, vaikka kuinka havaitsisi säröjä kuvassa. Mutta kun omat uskomukset ovat rakentuneet täydellisen illuusion varaan, huomaako propagandisti itse edes niitä säröjä?

Jos Suomessa olisi valtamedia yhtä vahvasti jakautunut kahtia (dem vs. reb) kuin jenkeissä, joutuisivat propagandistit muuttamaan hieman tapojaan. Nyt sama tarina toistetaan samassa muodossa kaikkialla, mikä tietysti helpottaa sanoman läpäisyä, mutta samalla nostaa vahvemman vastareaktion niissä jotka koijauksen huomaavat. Sama vastakkainasettelun puute saattaa osaltaan myös vaikuttaa siihen, miksi osa propagandisteista niin sokeasti jatkaa samalla narratiivilla - jos yksikään kolleega ei ole eri mieltä, asian täytyy olla oikein. Koko selitys propagandistin syistä voidaan kiteyttää kolmeen kohtaan: raha, sosiaalinen paine ja aivopesu.


Mutta mitäs sitten?

Nyt on kysytty tärkeitä kysymyksiä ja etsitty ainakin mahdollisia selityksiä niille, seuraakin kysymys "mutta mitä sitten?" Ihmetellä asiaa uudestaan ja uudestaan, se ei juurikaan asiaa eteenpäin tule viemään. Sama propagandaongelma vaivaa niin perinteistä kuin sosiaalista mediaa ja sielä taustalla on ne samat syyt - raha ja valta. Kuka hallitsee tiedon, hallitsee kansan. Cui bono? Kuka hyötyy? Pieni piiri omistaa valtaosan maailman omaisuudesta ja heille ei riitä se, että he omistavat vain valtaosan - kaikki ja vähän päälle on hakusassa. Kovin kauaksi ei jäljitystä tarvitse edes tehdä, kun muistaa että jokainen asiasta hyötyvä on kuitenkin omalla panoksellaan vastuussa asiasta ja jos ne alimmat toimijat kieltäytyisivät tekemästä "pahaa", se paha loppuisi maailmasta.

Jos siis tutkitaan yksittäistä ja satunnaista propagandapläjäystä, vaikkapa uutista Syyrian tilanteesta, miten se hyötymisketju oikein eteneekään? Propagandisti eli toimittelija saa ensin leivän omaan pöytäänsä. Koko toimitus päätoimittajaa myöten siunaa uutisen ja kiittää palkkashekistään. Mediatalo ottaa kansalta verolla tai muulla tavoin siivunsa, jonka jälkeen päästäänkin paljon isompiin piireihin mukaan. Hallitus, joka sanelee Suomen virallisen totuuden kannan asioihin ottaa käskynsä EU:lta, joka taas kumartaa jenkkien suuntaan. Jenkeissä meno menee sekavaksi, koska suoria hyödynsaajia on niin lukemattomia: sotateollisuus niistä ehkä suurimpana. Ja sama hyötymisketju valuu lopulta takaisin Suomeen, kun SPR kuittaa vastaanottokeskuksesta saamansa tuen kansan taskusta.

No mutta mitä sitten? Yhteenkään tuon ketjun osaan emme voi vaikuttaa suoraan. Mutta se ei tarkoita ettemmekö voi tehdä asialle jotain. Jokainen valtamedian "uutisen" jakaminen, siitä keskustelu ja etenkin sen kannattaminen palkitsee sitä ketjua ja saa sen tapahtumaan aina uudestaan. Voimme siis jatkaa ihmettelyä ja antaa asioiden jatkua, tai voisimme kääntää koko pelin uusiksi. Unohdetaan se "perinteinen" valtamedia, joka lietsoo sotaa ja kurjuutta kaikille kansoille. Etsitään keinoja joilla voimme auttaa itseämme, läheisiämme ja yhteisöjämme löytämään ne keinot hyvään ja onnelliseen elämään. Aloitetaan vaikka oman, puhtaan, ruuan kasvatuksesta? Laajennetaan myrkkyjen hylkäämiseen, kuten vaikkapa valtamedian myrkyllinen sanoma...

Saturday, April 7, 2018

Vihalla ohjaamista

Tunteen paloa

Pelolla on helppo pitää kansa kurissa, mutta pelkkä pelko ei riitä. Tarvitaan myös muiden voimakkaiden tunteiden tarkkaa ohjaamista haluttuihin asioihin. Siinä kun pelolla passivoidaan, on joissain tapauksissa parempi vaihtoehto saada aggressiot purettua hallitusti. Ärsyyntyminen jostain asiasta kiinnittää huomion ja kun jakaa runsaasti vaihtoehtoja ärsyyntymiseen, voidaan se kiukuttelu jakaa turvallisesti vähäpätöisiin ongelmiin. Media hoitaa tämän ärsyyntymisen jakamisen loistavasti, antaen tusinoittain aiheita päivittäin joista voi mennä kiukkuaan purkamaan vaikka someen. Suuttumalla johonkin asiaan ollaankin sitten enää vain muutaman askeleen päässä mahdollisesta katastrofista...

"Fear is the path to the dark side. Fear leads to anger. Anger leads to hate. Hate leads to suffering." - Yoda. Pelko on polku pimeälle puolelle. Pelko johtaa suuttumukseen. Suuttumus johtaa vihaan. Viha johtaa kärsimykseen. Star Wars lainaus pitää paikkansa paremmin kuin hyvin miten ihmisiä voidaan ohjata ulkopuolelta tunteita manipuloimalla. Vihan sokaisemana ihminen voi tehdä mitä tahansa, mutta sitä varten on taas valmiina rankaisukeinot - ei ehkäisemiseksi vaan pelotteeksi muille. Viha ja pelko ovatkin äärimmäisiä, mutta ei vastakkaisia, tuntemuksia jostain asiasta ja onneksi vain harvoin tunteet iskevät ihan sinne ääripäähän asti. Haukkuva koira ei pure pitääkin sinänsä paikkansa, että netissä meuhkaava harvoin lähtee astalon kanssa asioitaan ulos selvittämään. Mutta jos netissä meuhkaaminen kielletään, kuten nykyään yritetään, se suuttumus johtaa vihaan ja viha johtaa kärsimykseen.

Taas jos mediaa on uskominen, Suomessa on suurimpana ongelmana kaksi vastakkaista vihan ja pelon yhdistelmää: natsit ja muukalaiset. Natseja vihataan ja ulkomaalaisista ollaan foobikkoja, ainakin termien perusteella. Käytännössä molempia kohtaan koetaan vahvoja tunteita laidasta laitaan ja mikä molemmissa on yhteistä, on kuten lähes aina näissä asioissa - ongelma on ulkoa tahallaan luotu ja paisuteltu niin näennäisesti kuin todellisesti paljon suuremmaksi, kuin ne olisivat omaa tahtiaan edenneet. Avainsana onkin "tahallaan". Media tarvitaan avuksi kun vihataan tai someraivotaan. Mutta eikait ketään nyt voida huijata vihaamaan jotakuta, jonka kanssa on paljon enemmän yhteistä kuin mistä ollaan eri mieltä? Helposti...


Vihan (ja pelon) kohteen luonti

Oikeisto vastaan vasemmisto on ehkä pisin ulkoa luotu ja ohjailtu vihan aihe Suomessa. Tavalliset ihmiset on lokeroitu omaan puoluekantaansa ja kerrottu kaikkien ongelmien johtuvan niistä muista puolueista. Vihervassarit pilaa ja mädättää koko maan, kepu pettää aina, kokoomuksen kapitalistit tuhoaa hyvinvoinnin, persut myi perseensä, RKP kannattaa vaan pakkoruotsia ja KD haluaa kieltää kaiken. Ja kaikkien puolueiden kannattajat ovat pääpiirteittäin tavallisia työssäkäyviä ihmisiä jotka eivät sekaantuisi muiden asioihin ja haluavat vain hyvän elämän itselleen ja läheisilleen. Paitsi että jokaisen puolueen fanaattiset kannattajat vihan sokaisemana ovat avoimessa sanasodassa keskenään, osoittaen ainoastaan ne eroavaisuudet joilla voidaan riidellä. Todellisuus... jotain ihan muuta.

Suvakit vastaan rajakit on myös ulkoa luotu ongelma ja median loistavasti paisuttama ongelma. Yksi osapuoli kuvataan natseiksi, joka on jo vanha mutta loistavasti toiminut propagandakampanja ihmisten leimaamiseen hirviöksi. Toinen puoli taas taas on saanut maineen järjettömänä kaikensuvaitsevana kukkahattutätinä, jonka puheissa ei ole mitään tolkkua. Väliin jäävät maassa olevat ulkomaalaiset jotka taas saavat pelätä henkensä edestä koska jollakin napsahtaa se viha seuraavalle tasolle ja jonkun muun saman näköisen ihmisen teon takia saa itse kärsiä. Hieno kolmiodraama, jota ei olisi koskaan tapahtunut nykyisessä mittakaavassa jos vallassa olevat olisivat noudattaneet aikaisemmin kirjattuja lakipykäliä. Media vaan myy syyn löytyvän siitä vastapuolesta, riippuen mihin leiriin nyt sattuukaan itse itsensä määrittämään.

Mutta ehkä se salakavalin vihan aihe mitä lietsotaan jatkuvasti onkin vain harvojen kohdalle näyttäytyvä. NWO, neoliberalismi, kansainvälinen klikki, keskuspankkimafia, eurostoliitto, rakkaalla lapsella on lukemattomia nimiä, mutta taustalla on se sama ajatus koko ihmiskunnan orjuuttamiseksi. Kyllä, asiasta pitää tulla tietoiseksi, asiasta saa ja kuuluukin suuttua, mutta jos tunteet muuttuvat vihaksi, on peli hävitty. Miksi? Koska viha ja raivo ovat heidän työkalujaan ja he tietävät miten asiaan vastataan. Rajattomilla resursseillaan he voivat murskata alleen minkä tahansa, joka lähtee heitä vastaan hyökkäämään vihan sokaisemana. Väkivaltamonopoli on aina valmiina murtamaan sen keihään kärjen ja samalla pelottamaan pois muut samaan suuntaan asiaa ajavat.


Ei vihalla vihaa vastaan

Vihan sammuttaminen vihalla on kuin tulipalon sammuttaminen tulella. Kyllä, se joskus toimii, mutta silloin poltetaan kaikki pohjaa myöten ja jälleenrakennus on aloitettava nollasta. Monet puhuvat vääjäämättömästi lähestyvästä sisällissodasta Suomessa, mikä onkin täysin mahdollinen jos nykymenon annetaan jatkua. Vihalla vihaa vastaan, vallan marionetit saatetaan siinä samassa vaihtaa mutta järjestelmä itse tullee säilymään samana, jos tilanne siihen asti etenee. Asiaa voitaisiin verrata Windows tietokoneeseen - voit buutata sen uusiksi vaikka kuinka monta kertaa, mutta se sama vanha järjestelmä ei siltikään tule toimimaan kuin hetken ja silloinkin vain näennäisesti. Mutta tämä järjestelmä on rakennettu kestämään uudelleenkäynnistyksen ja palaamaan samaan vanhaan tilaansa - pelon ja vihan sanelemaan maailmaan.

Ongelman korjaamiseksi se on ensin paikannettava. Paikannuksen jälkeen on ymmärrettävä mikä se ongelma oikein onkaan, ettei lähdetä paikkaamaan oiretta vaan itse ongelman ydintä. Syyllisen löytäminen voi olla taas toisarvoinen asia, koska se ei auta ongelman ratkaisussa useissa tapauksissa. Poliittisen järjestelmän korjaamisessa toki sitä puhuvan pään vaihtoa on nyt semmoiset satakunta vuotta kokeiltu ja joskus on näennäisesti asiat parantuneet, mutta kokonaisuutena katsoen suunta on ollut vakaa jo pidemmän aikaa - pöntöstä alas. Kuitenkaan viha "vastapuolta" kohtaan tahi edes koko järjestelmää kohtaan ei tule ratkaisemaan asiaa. Eikä liioin pelko muutoksesta.

Miten sitten voisimme rakentaa paremman maailman? Jos asiaa lähdetään ruohonjuuritasolta korjaamaan, ainut mihin jokainen voi itse suoraan vaikuttaa on oma kulutuskäyttäytyminen. Jos niiltä tahoilta, jotka nyt lobbaavat isolla rahalla omaa agendaa viedään tulot, loppuu se lobbaus ja he joutuvat itse muuttamaan toimintatapojaan. Kilpailua ei voi voittaa, mutta jokainen voi valita lähteekö siihen itse mukaan - kieltäytyminen on niitä harvoja vapauden muotoja mitä meillä on. Radikaalista demokratiasta on paljon kirjoitettu, mutta asia vaatii vielä paljon tutkimista ennen kuin uskallan siitä sanoa juuta tai jaata. Miten sinä lähtisit korjaamaan asioita? Rauhaa ja rakkautta vai bensaa liekkeihin ja paikat palamaan, rakennetaan sitten lopuksi kaikki uudestaan?

Friday, April 6, 2018

Pelolla hallintaa

Selviytymiskamppailu

Stressi aiheuttaa traumoja ja nykypäivänä stressiä riittääkin lähes kaikille. Länsimaissa elo on kuitenkin melkoisen rauhallista, eikä monesta asiasta tarvitse sen kummemmin murehtia jos vertaa esimerkiksi moneen Afrikan maahan. Rauhallinen ja hyvinvoiva valtio loisi onnellisia kansalaisia, joilla on aikaa nauttia elämästä ja ratkaista suuria ongelmia. Siksi asialle on tehtävä jotain - vallassa oleville omia aivojaan käyttävä kansa on huono vaihtoehto, jos vallassa sattuu olemaan epärehellistä ainesta. Ja sitähän niin monessa länsimaisessa "demokratiassa" piisaakin, siis sitä epärehellistä ainesta maan johdossa. Onneksi asiaan on olemassa helppo ratkaisu - terrorismi omaa kansaa vastaan.

Ongelmien luominen ja niistä hyötyminen on ollut pitkään vallassa olevien keino uskotella kansalleen, että kansa tarvitsee juuri heidän kaltaisia johtajia jotka ratkaisevat ongelmia. Vanhat pelotteet kuten työttömyys, kodittomuus, sairaudet ja niistä väärin parantumiset, rikollisuus ja monet muut ongelmat oltaisiin usein voitu korjata jo ajat sitten, samalla kun niistä jatkuva muistuttaminen ja ylläpito täyttää terrorismin määritelmän. Uudempi keksintö oli monessa maassa tapahtunut terroristien maahantuonti, minkä ansiosta ihmiset saivatkin vihdoin ja viimein kunnolla pelättävää. On se uhka sitten todellinen tahi kuviteltu, vaikutus on kuitenkin sama - pelkäävä kansa kääntyy vahvan auktoriteetin puoleen ja toistaa mielihyvää tuottavia rituaaleja, kuten sokerin syöminen ja kuluttaminen.

Mitkä uhat sitten ovat todellisia ja mitkä kuviteltuja? Suomi on vielä onneksi kohtuullisen turvallinen maa, missä rikollisuutta ja terrori-iskuja ei tarvitse suuremmin pelätä - jos vain noudattaa tiettyjä sääntöjä kuten: ei saa liikkua yksin pimeällä, turvasumutin mukana joka paikassa, välttelee tiettyjä alueita, syö lautasmallin mukaan, älä sairastu, älä saa potkuja töistä ja niin edelleen. Helposti välteltäviä asioita siis? Korjattavissa olevia asioita, ehdottomasti, mutta myös osin vältettävissä omalla käyttäytymisellä olevia asioita. Onko näitä median luomia kauhukuvia sitten syytä kuunnella? Oman turvallisuuden kannalta katsottuna - ehkä. Ennemmin kannattaisi ehkä miettiä miten omia pelkojaan voisi vähentää?


Suuri herätys?

Usein puhutaan ihmisten heräämisestä "totuuteen" ja sen jälkeen vallassa olevat ovat kusessa. Toki siihen pyrin myös itse näillä teksteilläni, eli että ihmiset alkaisivat funtsimaan omia asioitaan ja ehkä löytämään ratkaisuja itselle ja mahdollisesti muillekin. Kaikilla olisi kyllä aikaa funtsia, mutta onnistuuko asioiden hahmottaminen jos joutuu kamppailemaan henkensä edestä? Jos psykologiaa tieteenä on uskominen, vastaus kysymykseen olisi: ei onnistu. Peloissaan oleva ihminen ei edes yritä ajatella mitään seuraavaa askelta omassa tulevaisuudessa, vaan kaikki huomio keskittyy siihen käsillä olevaan uhkaan - duuni menee alta ja ruoka jää ostamatta jos ei seuraavaa hommaa löydy kun se aktivointimalli veisi tuhkatkin pesästä...

Katsellessani uutisotsikoita läpi, sama viesti toistui lähes poikkeuksetta "uutisissa" ja loppu olikin sitten "viihdettä", eli kuka on nyt ahdistellut ja ketä. Ja mikä se viesti oli? Maailma on pelottava paikka, pahoja asioita tapahtuu jatkuvasti ja ennen kaikkea: mitään et voi tehdä asialle. Jos peloteltu ihminen ei kykene ajattelemaan yhtään pidemmälle elämäänsä, miten luulisit asiaan vaikuttavan ne kymmenet eri varomiset, katastrofit ja tragediat mitä muille onkaan tänään tapahtunut? Toivottomuutta ja pelkoa on helppo levittää ja jakaa kansan keskuuteen ja se toimii todella tehokkaasti.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä pelon aseena on vallassa olevilla heidän monopoliasemansa väkivallassa. Poliisi ja armeija ovat määrältään vain murto-osa kansasta, mutta aseistautuneena ja uniformuissaan he seisovat vahtina kansan ja vallan välissä. Pelottelu toimii kun yksi kannetaan näyttävästi pois paikalta ja annetaan vähän pamppua päälle. Oikeuslaitos, vaikkakin ilman aseita, taas hoitaa lynkkaamisen ja vasara iskee "syyllinen" leiman niille, jotka halutaan vaimentaa. Suojella ja palvella, joka luki ainakin joskus jenkkien poliisiautojen kyljessä, herättää toki enemmän luottamusta kuin "vallanpitäjien piiska, omasta tahdostaan"?


Pelkokerroin

Onko olemassa sitten keinoja millä voisi ainakin osan näistä peloista hälventää? Kylmästi laskemalla kuinka todennäköistä asian osuminen omalle kohdalle oikeen onkaan, saattaa auttaa antamaan hieman perspektiiviä kyseiseen pelottavaan asiaan. Oman käyttäytymisen muuttaminen esimerkiksi ulkona liikkuessa voi, kiitos vallassa olevien päätösten, olla myös mielenrauhan kannalta mahdollinen korjaus? Rahaan liittyvät pelot ovat jo astetta hankalampia, eikä siihen juuri muuta keinoa ole kuin opetella mikä on tarpeellista ja mikä ei. Suurin pelkoja lietsova asia on kuitenkin todella helppo poistaa omasta elämästä kertaheitolla...

...nimittäin se valtamedian jatkuva paasaaminen kuinka huonosti asiat ovatkaan. Suomi, samoin kuin muut länsimaat ovat vielä toistaiseksi hyvin turvallisia maita olla ja elää. Yritykset asian muuttamiseksi huonompaan ovat tosin melkoisia monella eri osa-alueella, joten jääkin nähtäväksi miten asiat etenevät. Mutta toistaiseksi helpoin tapa poistaa se valtava määrä negatiivista ja pelkoa aiheuttavaa roskaa on lopettaa uutisten (ja mieluiten koko TV:n) seuraaminen. Heti perässä tulee sosiaalinen media, jonka käyttöä ainakin rajoittamalla on usein helposti huomattavia positiivisia vaikutuksia elämään. Avuttomuus maailman vaaroihin on järjestelmän indoktrinoimaa opittua avuttomuutta, eli pelkkiä valheita vallassa olevien piiskan säestämänä.

Jos ihmiset ymmärtäisivät kuinka suuri määrä valtaa ja voimaa heillä olisikaan jo pelkästään yksinään, mutta ennen kaikkea joukossa, voitaisiin lähes kaikki yhteiskunnan ongelmat ratkaista rauhanomaisesti. Nyt rauha ja järjestys luodaan pelolla aseistautuneiden ja uniformuihin pukeutuneiden ihmisten luomalla uhalla. Tai siis, luodaan illuusio siitä että olisi rauha ja järjestys, koska sielä vartijoiden selkien takana saa vallassa olevat häärätä täysin rauhassa muista piittaamatta omaa etua ajaen. Se on se oikea mörkö, joka saataisiin karhattua ulos komerostaan jos riittävän moni yhdessä niin päättäisi. Mutta jokainen päättäköön itse tekeekö mitä käsketään vai mikä on oikein.

Sunday, April 1, 2018

Kriitikko, Skeptikko ja Tolkun ihminen menivät baariin

Hauskaa, koska se on totta?

Kriitikko, Skeptikko ja Tolkun ihminen menivät baariin. Baarimikko kysyi mitä laitetaan ja kaikki olivat samaa mieltä että television ääntä kovemmalle. Illan ykkösuutinen oli uusi mahtava asia, josta iltapäivälehti oli aamulla kirjoittanut ja jonka oli Ruotsalainen yliopisto oli juuri tutkinut. Iltauutisen faktatkin oli tarkastettu - iltapäivälehti oli tosiaan kirjoittanut, että Ruotsissa oli tutkittu asiaa.

Kriitikko tiesi jo etukäteen että asia on täyttä totta, koska asiasta oli jo 99 aikaisempaa tutkimusta. Itse tutkimus oli toki naapurimme tasoa, mutta se suvaittakoon, ajatteli Kriitikko. Skeptikko taas tiesi heti valmiiksi, että asia on täyttä puppua, koska se julkaistiin iltapäivälehdessä ja konsensus oli juuri eilen iltauutisissa vahvistanut asian olevan puppua. Tolkun ihminen taas tiesi asian olevan jotain siltä väliltä ja molempien ääripäiden olevan väärässä, koska hän oli kerran tolkun ihminen joten asia oli sanomattakin selvä.

Ilta siinä asiaa väännettiin eikä asiasta päästy yksimielisyyteen. Skeptikolle ei kelvannut mikään Kriitikon todiste eikä Kriitikolle mikään Skeptikon todiste. Tolkun ihminen ei voinut asettua kummankaan puolelle, koska olihan nyt ääripäät tappelemassa keskenään. Paikalle ilmaantui iltauutisten toimittelija, joka uteli mistä kolmikko tappeli. Asiaa hetken kuunneltuaan toimittelija tilasi kolmikolle lisää viinaa ja tokaisi että "tapelkaahan nyt pojat oikeen kunnolla, huomenna meillä on teille uusi asia tapeltavaksi" ja käveli hymyillen ulos baarista. Varttia myöhemmin poliisi haki riitapukarit säilöön ja he jatkoivat riitelyään seuraavana päivänä uudestaan - mutta hieman eri asiasta, aivan kuten toimittelija lupasi.


Eihän tässä ole mitään järkeä

Mikä tätä kolmikkoa oikein yhdistääkään? Kriittinen ajattelu ja asioiden kyseenalaistaminen olisi ehkä lähimpänä, jos asiaa menee kolmikolta itseltään kysymään. Tarkastellaan kuitenkin ensin kolmikkoa erillään, rajusti yleistäen kuten kuuluukin. Kriitikko on yleensä ihminen, joka ei niele median kertomia satuja vaan kyseenalaistaa ne. Omaa valittua mielenkiinnon aihetta tutkitaan yleensä runsaasti ja siitä usein osataan argumentoida vahvasti. Argumenttien voimakkuus onkin ikävä kyllä usein se suurin painoarvo sanottavalla, ei niinkään tarkkuus, mutta yksilöissä on tietysti suuria eroja. Aiheesta riippuen retoriikka myös vaihtelee suuresti ja kriitikoiden joukosta löytyykin rautaista tietoa ja taitoa jolla todistetaan valtamedian sadut valheellisiksi. Kriitikoiden joukosta löytyy toki myös hieman korkealentoisempiakin teorioita eri asioista, mutta niistä joutuu jokainen vetämään omat johtopäätöksensä.

Skeptikko taas pääpiirteittäin on ihminen, joka kyseenalaistaa kriitikoiden sanomiset sekä iltapäivälehtien klikkiotsikoiden taakse piilotetut "tutkimukset". Virallinen konsensus on kuitenkin monelle se pyhä lehmä, jota ei saa kyseenalaistaa. Kriitikkoa skeptikko pitää usein jonakin ihme hulluna salaliittoteoreetikkona, mutta piilottaakseen halveksuntansa, puhuu kriitikolle "kiltisti" kuin nelivuotiaalle lapselle. Skeptikko saa toki usein samalla mitalla takaisin, koska aivopesty lammas ei voisi käsittää maailman menosta mitään, vai kuinka se menikään? Näiden kahden välisiin keskusteluihin ei välttämättä kannata sekaantua, vaikkakin ulkopuolinen huomautus saattaakin laukaista pattitilanteen. Ensimmäinen natsikortin pelaaja voidaan kuitenkin julistaa hävinneeksi, koska sen jälkeen keskustelu menee viemäristä alas melkoisen vauhdikkaasti.

Entäs se tolkun ihminen? Skeptikko ja kriitikko ovat ne ääripäät, joten tolkun ihminen on kantansa kanssa jossain siinä välillä, tosin yleensä jomman kumman osapuolen kantaa enemmän kompaten. Maltillinen, harkitseva ja rauhallinen on se ulospäin itsestä ulos annettava kuva, kun julistautuu tolkun ihmiseksi. Skeptikon ja kriitikon kannalta tolkun ihminen ei ole kunnolla valinnut puoltaan ja "flirttailee vastapuolen kanssa, usein turhaan". Onko tolkun ihminen ihminen sitten ratkaisu ongelmiin? Ei, mutta hän kykenee puhumaan asiasta muiden tolkun ihmisten kanssa kenenkään varpaille tallomatta. Jaa miksei muka se sitten ratkaise ongelmia? Koska suurimmissa ongelmissa ei ole tolkkua alkuunkaan ja vain "radikaali" muutos voisi asiat korjata. Poliitikot ovat usein tolkun ihmisiä jotka kykenevät piilottamaan argumenttien puutteen korulauseisiin ja poliittisesti korrektiin puppuun. Uskooko joku että poliitikko muka ratkaisisi mitään ristisanatehtävää suurempaa ongelmaa?


Eli missä se kolmikkoa yhdistävä asia nyt olikaan?

Kaikki kolme pelaavat yleensä kiltisti median luoman illuusion pelisäännöillä. Kun valtamedia sylkee ulos seuraavan suuren asian, käydään sen kimppuun kaikin voimin ja jätetään se edellinen järkytystä aiheuttanut asia taakse. Jaettu suuttumus on vain häilyvää, verrattuna siihen että yhteen asiaan keskityttäisiin kunnes se olisi käsiteltynä - ehkä jopa ratkaisumallikin luotuna. Mutta siihen pisteeseen ei juurikaan päästä, koska media järjestää sen seuraavan katastrofin taas riideltäväksi. Ja miksi riideltäväksi, miksei keskusteltavaksi? Koska media on myös opettanut, että eri mieltä olevien kanssa ei voi keskustella - vain omassa lokerossa mukana olevien kanssa saa olla samaa mieltä.

Skeptikko ja kriitikko pelaavatkin tässä median pelissä suurta roolia. Kriitikko on usein se "pahis" ja skeptikoksi itseään kutsuva kuvittelee olevansa "sankari" jonka tehtävänä on pelastaa muut ihmiset. Paitsi että keneltä sitä ollaan pelastamassa? Ihmisiltä itseltään? Vahva vastakkainasettelu kaipaa kuitenkin molempia osapuolia vaikka totuus ei kaipaakkaan puolustajia - ainoastaan valheita pitää puolustaa. Virallisen totuuden valhe jatkaa voittokulkuaan vain tasan niin kauan kuin siihen uskotaan ja sitä puolustetaan. Tärkeää olisikin ymmärtää ne motivaatiot tekojen takana. Virallinen totuus on tahallaan luotu illuusio kontrolloimaan kaikkea ja kaikkia, ei sen vähempää. Salaliittoa? Ei, vaan piilossa kaikkien nähtävillä.

Entä ruohonjuuritasolla, miten tähän ongelmaan voitaisiin löytää ratkaisu? Yksi "helppo" ratkaisu olisi lopettaa kilpaileminen ja sen sijaan hakea onnistumista totuuden löytymiseksi. Se olisi niin kriitikon, skeptikon kuin tolkun ihmisen etu, jos onnistuttaisiin löytämään riitaa aiheuttavien asioiden faktat - joskus fakta onkin: emme tiedä. Tietämättömyydessä eläminen on toki pelottavaa, mutta monissa asioissa ei niitä faktoja voi "tavallinen ihminen" edes löytää. Mutta vaikka totuutta jostain asiasta ei kyettäisikkään löytämään, yhdessä asiassa voisimme onnistua yhdessä: valheiden paljastaminen. Kun virallinen totuus kerta toisensa jälkeen jää valheista kiinni, olisiko jo pian aika lopettaa sen kuunteleminen kokonaan? Ja heittää nuo lokerot roskakoriin...

Monday, March 26, 2018

Sananvapaus ja Sananvastuu

Onko Suomessa kumpaakaan?

Sananvapauden määritys hieman vaihtelee maasta toiseen lainsäädännöistä johtuen. Suomessa se tarkoittaa sitä, että ennakkoon ei saa sensuroida mutta heti jälkeenpäin saa rangaista. Tämä ei tosin kuulosta miltään sananvapaudelta, koska rangaistuksen pelko vaimentaa monet suut. Itsesensuuri on toki ymmärrettävää, jos kyseessä olisi oikeusvaltio jossa laki olisi kaikille sama. Ei kait kukaan olisi niin tyhmä, että lähtisi julki kertomaan omista aikeistaan tehdä rikoksia tai yllyttäisi muita ihmisiä tekemään vakavia rikoksia? Mutta kun myös käsitys oikeusvaltiosta on Suomessa hieman omalaatuinen käsitys, saadaan aikaiseksi jotain aivan muuta kuin sananvapaus. Siis tämä sananvapaus johon demokraattinen järjestelmä perustuu. Eli siis tämä demokratia, jota kritisoin tekstissäni: "Miten valedemokratian illuusio säilytetään?" joka on jälleen kerran estetty FBssa, sen ollessa taas yhteisönormien vastainen (viikko sitten se vapautui edellisestä normivastaisuuden statuksestaan mutta taas mennään...)

Jos laki olisi kaikille sama, voisi kuka tahansa tarkistaa kirjoitetusta laista mitä saa ja mitä ei saa sanoa. Tämäkin olisi jo tosin sensurointia, eli sananvapauden rajoittamista, minkä vuoksi asioita ei ole lakikirjaan raapustettu. Sen sijaan lakiin on kirjattu tulkinnanvaraisia pykäliä, joita sitten joukko ihmisiä tulkitsee. Okei, ei ihan optimaalista mutta toki ymmärrettävää, paitsi että näitä ihmisiä jotka päättävät miten asioita tulkitaan ei ole kukaan demokraattisesti äänestänyt valtaan - heidät on tarkoin valittu tehtäviinsä. Parhaat, reiluimmat ja pätevimmät? Melkein - parhaat, reiluimmat ja pätevimmät ajamaan vallassa olevien asiaa omaa kansaansa vastaan. Pykäliä tulkitaan lähes poikkeuksetta täysin yksipuolisesti ja yhtä räikeää epätasa-arvoa voikin hakea oikeusjärjestelmästämme tuloksetta. Asiat ovat pahasti kallellaan yhteen suuntaan...

Moni onkin valmis heti sanomaan "vihervasemmiston" olevan syyllinen ja heitä suositaan joka paikassa. Siltä asia toki näyttää pinnalta katsoen Suomen tilanteessa, mutta jos asiaa tutkii hieman tarkemmin, on kyse laajemmasta ongelmasta ja täsmälleen samasta tilasta lähes kaikissa länsimaissa. Globalistit saavat sananvapauden, lokalistit vaimennetaan oikeusjärjestelmän ruoskalla. Kuka sanoo, ei mitä sanotaan, ratkaisee pääseekö sanoma julki kaiken kansan kuultavaksi. Globalisti kun sanoo: kaikki julkaistaan. Lokalisti kun sanoo: sensuuria ja päälle rangaistaan jos ei ennakkosensuuri purrut. Demokratiassa tämä olisi iso ongelma. Länsimaisessa valedemokratiassa taas haluttu ja tarkoin ohjailtu tila. Sanomisistaan joutuu vain osa vastuuseen...


Vastuuvapautus?

Medialla ja poliitikoilla on aivan käsittämätön vastuuvapaus tekosistaan ja etenkin sanomisistaan. "Sori siitä" ja meno saa jatkua kuten aina ennenkin. Ainut taho joka voisi saada poliitikon vastuuseen puheistaan on media, mutta kun molemmat pelaavat samassa joukkuessa (globalistit) on tulos lähes poikkeuksetta aina sama: media syyttämisen sijaan puolustaa paskanpuhujapoliitikkoa. Entä jos media hieman lipsahtaa ja kertoo puhdasta valhetta ja jää siitä housut nilkoissa kiinni? Viikko-pari myöhemmin postimerkin kokoinen ilmoitus paikassa jota kukaan ei huomaa tahi löydä sanoen "sori siitä, korjaus tekstiin: ei se ollutkaan niin". Mutta niinhän se propaganda kuuluukin toimia, annetaan mielikuvia ja tönitään ihmisiä "oikeaan" suuntaan.

Median ja poliitikkojen sananvastuu globalisti-lokalisti akselilla tarkasteltuna on ilmiönä mielenkiintoinen. Jos globalisti puhuu globalistiagendaa, hän saa täyden vapauden sanomisistaan ja voi solkenaan suoltaa haluamaansa soopaa median ylistämänä. Jos taas globalisti puhuu lokalisteille tärkeistä asiaoista, tapahtuukin se kikka millä koko kusetusta pystytään jatkamaan: puhuja saa sanoa sanottavansa, mutta sitä paheksutaan ja moititaan - siihen kuitenkaan sen suuremmin puuttumatta, mutta viesti on kristallin kirkas: "tästä ei saa näin puhua". Nyt kansa saa globalistista sankarin joka uskaltaa puhua globalistiagendaa vastaan samalla kun päähän iskostuu sanoma: "tuosta asiasta ei saisi noin puhua". Globalistin maine kasvaa ja vähän myöhemmin kun juttu taas vaihtuu globalisteille suosiollisiin asioihin, uppoaa tämä saavutetun sankarin illuusio ihmisiin ja globalistinen sanoma jatkaa voittokulkuaan.

Entäs kun lokalisti avaa suunsa? Turvallisista asioista saa puhua omille kavereilleen ja joskus voi saada medialta julkisuutta jos viesti on oikea - globalistien sanoman mukainen. Mutta sitten kun lokalisti menee tekemään sen hirmuteon, kaikista pyhimpään sekaantumisen, eli kyseenalaistaa globalistien sanoman... johan helvetti repeää. Somebänniä paukkuu, tekstit katoavat kuin tuhka tuuleen ja jos on vielä astuttu pyhän lehmän hännälle, päälle lätkäistään vielä kuulustelut ja pahimmassa tapauksessa syytettä pukkaa niin kunnianloukkauksesta kuin kiihottumisista. Tasa-arvo lentää roskakoriin kun yksi saa tuomion väärästä sanasta, siinä kun toinen saa toivottaa pyhää sotaa ja julkista lynkkausta. Mutta jälleen kyseessä on vain länsimaisen demokratian ilmentymä, ei siis hätää ja jatketaan äänestämistä?


Tarttisko tehdä jotain?

Ei vissiin, kaikki tekevät vaan mitä käskettiin joten ongelmaa ei selvästi ole. Vastuun kun voi aina sysätä muille, niinhän kaikki muutkin tekevät. Joutuuko nämä tahot sitten koskaan vastuuseen siitä kaikesta aiheuttamastaan kärsimyksestä? Tuleeko se päivä kun ihminen laitetaan tuomiolle tekosistaan ja sanomisistaan - enkä tarkoita nyt oikeusjärjestelmämme käsitystä mikä on tuomittavaa...? Taitaa mennä uskon asioiden puolelle, maallinen oikeus kun ei taida vallassa olevia tuomita. Ranskassa ongelma ratkaistiin aikanaan yhdellä tavalla, mutta loppujen lopuksi siinä lähinnä vaihdettiin yksi tyranni vaan toiseksi, kansa jatkoi saappaan alla olemistaan.

Utopistisessa järjestelmässä kaikilla olisi yhdenvertainen sananvapaus. Parhaat ajatukset yhteisen hyvän ajamiseksi otetaan käyttöön ja virheitä korjataan heti kun sille on tarvesta, mutta aina kuitenkin ainoastaan tavalla joka korjaa itse ongelman eikä vaan lakaise sitä maton alle. Hyvä esimerkki ohjaa ihmisen käytöstä eikä pelko rangaistuksesta, koska jatkuva pelossa eläminen on erittäin haitallista terveydelle. Sen sijaan että etsitään pikaisia palkintoja ja voittoja, haetaan onnellisuutta ja rauhaa läpi koko yhteiskunnan. Kilpailu olisi siis enää vaan se mörkö leiritulen äärellä kerrotussa kauhutarinassa. Mutta miten on, oppiiko lehmät lentämään ennen kuin moinen maailma on todellinen?

Mitään ihmeellistä ei tilanteessa tosin ole, ihmiset ovat rakentaneet valtakuntia ja ne ovat kaatuneet syystä tai toisesta omaan mahdottomuuteensa. Mikä ainakin nykyisin vallassa olevan historian version mukaan taas on uutta, on ihmisen kyky orjuuttaa kaikki muut tai tarvittaessa tuhota koko maailman. Kaatavatko lokalistit ympäri maailmaa globalistien suunnitelmat, vai kiikutetaanko väärinajattelijat "hyvien ihmisten" toimista leireille ja vaimennetaan... ja kun viimeinen vastarinta on tuhottu, saa "hyvä ihminen" vihdoin kokea sen piiskan josta väärinajattelija varoitti. Saas nähdä. Lopputulos riippuu ihan jokaisesta ihmisestä itsestään, heidän omista sanomisistaan ja teoistaan, ja joista vain he itse ovat vastuussa. Mitä luulet, onko narri aivan hakuteillä, vai onko väitteissäni jotain perää?

Saturday, March 24, 2018

Kansan orjuuttamisen ainekset

Tieto ja säännöt

Totalitaarisen järjestelmän ylläpito voimakeinoin on hankalaa ja kallista. Mutta ei hätää, muutaman osa-alueen hallinnalla saadaan kansa uskomaan että asiat tehdään heidän hyväkseen ja näin jopa puolustavat niitä tahoja joiden ansiosta he itsekin kärsivät. Lyhyesti voidaan todeta, että mielen ja kehon täydellinen hallinta eri keinoin johtaa parhaisiin tuloksiin, eli totalitaariseen yhteiskuntaan jonka asukkaat eivät edes tiedä olevansa sellaisessa. Koska oikeassa elämässä kaikki vaikuttaa kaikkeen, eli mieli kehoon ja päinvastoin, joudun tässä hieman yksinkertaistamaan jakoa selvyyden kannalta. Siksi termi totalitaarinen onkin oikein loistava kuvaamaan sitä täydellistä jokaisen osan hallintaa, miten ihmisiä huijataan hyväksymään orjan aseman.

Määrittämällä pelisäännöt juuri halutulla tavalla, voidaan pelikenttä varmistaa niin että kaikki näyttää tasa-arvoiselta, vaikka oikeasti säännöt suosivat hyvin tarkkaan valikoituja tahoja ja muut kilpailevat keskenään jämistä. On se sitten pieniä porsaanreikiä, jolla osa kykenee kiertämään verot lähes kokonaan tai aivan käsittämättömiä kyykytyspykäliä varmistamaan sen että vain tietyt tahot kykenevät alalla toimimaan, säännöillä ja määräyksillä pidetään huoli siitä että järjestelmän sisällä elävä orja ei oravanpyörästään ulos hevillä pääse. Käsittämättömät säännöt yhdistettynä kieroon ja mielipuoliseen oikeusjärjestelmään taas iskee ne ulos työntyvät naulat takaisin piiloon. Ja kaikki kruunataan valtion väkivaltamonopolilla, eli vain valtion valitsemat ihmiset saavat käyttää väkivaltaa muita vastaan.

Mutta säännöt eivät yksistään vielä lähellekkään riitä, tarvitaan paljon kattavampi järjestelmä saatavilla olevan tiedon hallintaan. Kaikille yhtenevä ja tarkasti valikoitu tieto on kriittinen osa totalitaarista yhteiskuntaa ja siksi nykypäivänä siihen on valjastettu käsittämätön määrä resursseja - massamedia ja sosiaalinen media. Virallinen totuus on se, mitä ei saa kyseenalaistaa koska muuten ihmiset saattaisivat herätä ja huomata olevansa lähinnä maaorjan asemassa, jos sitäkään. Propagandaa levitetään totalitaarisessa yhteiskunnassa niin omista kuin ulkomaiden asioista. Useat maat voivatkin käyttää täsmälleen samaa narratiivia tietyistä asioista, koska ei hyvää tarinaa kannata mennä pilaamaan jos se vieläkin uppoaa kansaan. Väärinajattelijat on vaan muistettava pitää kurissa niin säännöillä kuin uskottelemalla kansalle että väärinajattelijat ovat kommarimutanttipettureita.


Ravinto ja lääkintä

Mutta ei tässä vielä kaikki, totalitaariseen orjuuttamiseen tarvitaan vielä ihmisten koukuttaminen fyysisesti omaan passivointimyrkkyannokseen. Media myy "yhteisenä hyvänä" mitä järjettömämpiä "yhteistä etua" ajavia kampanjoita, joissa markkinoidaan kansalle aineita jotka tuhoavat terveyden. Ei liikaa, koska kuolleet ei tee töitä, mutta juuri sopiva määrä kemikaaleja ja väärää informaatiota sekoitettuna toisiinsa saa aikaiseksi juuri omalle kansalle sopivan sekoituksen myrkkyä ihan koko ihmiselle. Asia pitää muistaa vaan myydä "terveydenhoitona" ja "kansanterveyttä parantavana asiana", niin että kuuliainen kansalainen muistaa hyökätä väärinajattelijan kimppuun epäselvissä tilanteissa.

Sokerista se lähtee. Täydellinen dopamiinipaukku palkkioksi hyvästä työstä ja teeskennelty hymy päälle niin saadaan lehteen kuva terveestä ihmisestä. Koska aivot tarvitsevat rasvaa, se pitää muistaa kieltää siinä samassa kun sokerin mässyttämisestä tehdään hyve julistamalla sitä jokaisessa mediassa jatkuvalla syötöllä. Kiltti lapsi pitää palkita jäätelöllä ja rasvaton jäätelö pitää linjat sulavana, kertoo upouusi TV-sarja suoraan olohuoneen sohvalle asti. Kasviksia pitää myös muistaa syödä, koska muuten työväki lyyhistyisi kokonaan. Lihaa taas syö vaan rikkaat, tai siis oikeastaan tietämättömät koska TV kertoi puhtaan kasvisravinnon olevan mitä terve keho kaipaa. Tutkimuksethan kertovat mitä pitää syödä, omaan makuaistiin ei parane luottaa. Toki omaan makuaistiin ei voi luottaa, kun ruoka on kyllästetty myrkyillä, joten sinänsä ohje ei ole täysin virheellinen.

Sairaudenhoitojärjestelmä taas tarvitaan korjaamaan ravinnon aiheuttaneet ongelmat. Sairaudenhoidossa tarkoituksena ei ole pitkittää elämää vaan pitkittää kuolemaa. Jos ei ihminen ole jo valmiiksi ihan sekaisin virheellisestä ravinnosta, otetaan lääkkeet avuksi. Mitäs pienistä sivuvaikutuksista kun niihin voi ottaa uusia lääkkeitä? Vasta kun jokainen kansalainen syö vähintään yhtä lääkettä, on riippuvuus järjestelmään täydellinen. Itselääkintä luonnon antimilla pitää myös muistaa demonisoida median avulla, ettei vaan kukaan parane väärin ja mene siitä kertomaan muillekkin. Kuten jo alussa huomautin, kaikki liittyy kaikkeen: jokainen osa ihmisestä saa oman osuutensa totalitaarisen järjestelmän myrkystä joka vaikuttaa niin kehoon kuin mieleen, täysipainotteisesti. Säännöt käskevät, media ohjeistaa, ruoka ei tarjoa ravintoa hyvään elämään ja lääkkeet on myrkkyä. Eiköhän se jo sitten riitä?


Kerää koko sarja

Kaikki mitä ihmiseen ulkoa tungetaan, vaikuttaa ihmiseen. Totalitaarisen vallan pakolla syöttäminen ei yleensä onnistu, koska ulkoa tulevaan myrkkyyn ihminen oppii reagoimaan. Mutta jos ihminen saadaan vapaaehtoisesti ja halukkaasti nielemään myrkkyä, asia on toisin. Siksi propaganda on niin kriittinen osa totalitaarista järjestelmää - kaikki asiat voidaan kieputtaa kuulostamaan siltä että ne ovat yhteinen tahi yksilön etu. Lukemattomia muitakin keinoja voidaan toki käyttää suostumuksen luomiseksi, mutta median luoma illuusio on varmasti yksi tehokkaimmista tavoista. "Tiede" sopivasti rahoitettuna on myös omiaan ohjailemaan kansaa hyväksymään mitä myrkyllisempiä tapoja elää.

Entä mikä tilanne on Suomessa tähän artikkeliin peilaten? Hulluja sääntöjä ja pykäliä, check. Rajoitettua tietoa, check. Väärinajattelijoiden vaimentaminen, check. Yhtenevät ruokasuositukset, check. Sairaudenhoitojärjestelmä, check. Pahasti yksipuolinen media, check. Siitä ei taida enää sitten uupua kuin korruptoituneet johtajat ja oikeuslaitos... check ja check? Se siis tekisi 8/8 oikein tässä leikkimielisessä testissä. Vielä jos kyseessä olisi vitsi, se voisi naurattaa...

Onko peli sitten jo hävitty? Moni on valmis sanomaan että kyllä, mutta itse sanoisin että ei. Sääntöjä voi tarvittaessa rikkoa, sen on itse presitenttikin sanonut. Tietoa voidaan jakaa ohi virallisten kanavien ja paljastaa valtamedian paskapuheet. Jokainen voi valita omat evästyksensä omantuntonsa mukaan, sen sijaan että myrkyttää itsensä sokerilla ja muulla valmisruokaroskalla. Lääkkeitä saa jokainen itse valikoida ja päättää omalla kohdallaan mitä myrkkyjä antaa itseensä tungettavan. Television voi jokainen laittaa itse kiinni ja mennä vaikka ulos haukkaamaan puhdasta ilmaa, sitä kun ei vielä ole ehditty myymään ulkomaille. Äänestämällä samat rosvot (KAIKKI nykyiset puolueet) valtaan vuodesta toiseen on myös oma päätös ja valinta. Kansan ei tarvitse nousta sortajiaan vastaan, riittää etteivät he enää tee mitä heidän käsketään.

Thursday, March 22, 2018

Autuas tietämättömyys vs. Illuusiossa eläminen

Vailla huolen häivää

Jos et seuraa uutisia, et tiedä mitä maailmalla tapahtuu. On useita syitä miksi ihminen ei seuraa maailman tai oman maan tapahtumia. Ehkä se oma tilanne on niin hektinen, ettei ehdi edes televisiota aukaista ja uutisia vilkaista. Tai sitten maailma tuntuu jo valmiiksi niin pahalta paikalta ettei halua kuulla enempää. Usealle se on luottamus siihen, että kun äänesti vaaleissa niin tämä oma ehdokas muiden vastaavien kanssa hoitaa hommat ja itse voi keskittyä mihin keskittyykään. On se sitten aktiivista uutisten välttelyä tai passiivista seuraamisen loppumista, jokaisella on varmasti oma syynsä jättää nämä uutisten esittämät "suuret asiat" seuraamatta. Totaalikieltäytyminen uutisista on tosin lähes mahdotonta, joten usein sinne omaan maailmaan kuitenkin eksyy uutistulvan mukana tuomaa informaatiota.

Jokainen kuitenkin elää siinä omassa maailmassaan ja se on se totuus itselle, oli se maailma sitten kasattu mistä tahansa. "Shokkiuutinen" voi olla mikä tahansa tiedonjyvänen, joka taas asioita seuraavalle on lähinnä "meh, vanha juttu". Tämä autuas tietämättömyys ei kuitenkaan ole tyhjästä kehittynyt, vaan se on seurausta siihen asti opitusta. Riippuen kuinka kauan ja kuinka tehokkaasti on maailman tapahtumia vältellyt, voi se oma maailmankuva olla perustunut hyvinkin vanhaan tietoon, jota on päivitetty jo useita kertoja. Mutta mihin se lähes varmasti ainakin osittain perustuu on se koulussa opittu voittajien kirjoittama historia. Tämä yhteinen virallinen totuus on lähes kaikilla se pohjatieto miten maailma oikein toimii ja ehkäpä siinä on samalla se syy miksi osa valitsee autuaan tietämättömyyden? "Jokin" ei tarinassa täsmää, mutta kun ei halua lähteä kaivamaan asiaa samalla kun se "jokin" naputtelee takaraivoon, siinä saattaa olla tukala tilanne itselle.

Koska täydellistä tietämättömyyttä maailman menosta ei länsimaissa pääse juurikaan tapahtumaan, on autuaan tietämätön kuitenkin viimeistään sosiaalisten kontaktiensa kautta altistuva virallisen totuuden mukaisille tarinoille. Konsensus onkin helppo oljenkorsi mihin tarttua, vaikka se ei usein olekaan se totuus. Mennään vain virran mukana ja toivotaan parasta? Tietoa kuitenkin olisi saatavissa lähes rajattomasti, mutta on täysin ymmärrettävää että informaatioähky pelottaisi ihmisen pois siitä äärettömän monimutkaisesta ja hajanaisesta tietomerestä joka on nykyään lähes kaikkien saatavilla. Itse pidän autuasta tietämättömyyttä suositeltavampana vaihtoehtona valtamedian luomaan illuusioon, minkä pohjalta valtaosa ihmisistä oman maailmansa rakentaa.


Vaiko säkki silmillä?

Mutta jos seuraat uutisia, tiedät vain mitä sinun halutaan uskovan mitä maailmalla tapahtuu. Ei väliä mikä asia itseä kiinnostaa, media tarjoilee lähes asiasta kuin asiasta kansalle tietoa. Tai siis niin ainakin sen ymmärretään tarjoilevan, vaikka JSN:n ohjeessa heti alkuun kerrotaan mitä journalismi oikeasti on: "Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä." Siinä kun entinen ohjeistus kertoi asian näin: "Hyvän journalistisen tavan perustana on kansalaisten oikeus saada oikeita ja olennaisia tietoja, joiden avulla he voivat muodostaa totuudenmukaisen kuvan maailmasta ja yhteiskunnasta." Voidaankin siis sanoa, että vanhaa versiota noudatettaessa propaganda ei ollut hyvää journalismia, mutta nykyään se on. Toki aikaisemminkin media oli suurena osana vallassa olevien propagandakoneistossa, joten voidaankin pitää luonnollisena kehityksenä sanoa se ihan suoraan JSN:n ohjeistuksessa - kaikkien nähtävillä mutta silti piilossa.

Koska länsimainen "vapaa lehdistö" on demokraattisen järjestelmän kulmakivi, vaaditaan medialta jatkuvaa kansan paimentamista ajatusten yhtenäistämiseen. Siksi onkin tärkeää että suurista tapahtumista, kuten joku paskantärkeä julkkis sanoi jotain, uutisoidaan laajasti ja näyttävästi. Asiasta halutaan saada runsaasti eri mielipiteitä, kuten ohjeistuksessa neuvotaan, että ihmiset voivat samaistua muiden samaa mieltä olevien kanssa. Mutta mikä tärkeintä, saadaan ihmiset myös napit vastakkain niiden kanssa jotka kehtaavat olla eri mieltä. Hajoita ja hallitse, ei mitään uutta mutta ah niin tehokas tapa pitää kansa kurissa keskenään tapellen ettei vaan riitä energiaa suhmuroinnin vastustamiseen.

Kun lähes poikkeuksetta kaikki mediassa esitettävä on propagandaa, eli mielipidevaikuttamista, muodostuu tämä ylhäältä ohjattu illuusio mediaa tarkkaavaisesti seuraavan ja uskovan ihmisen maailmankuva juuri kuten halutaan. On ihminen sitten puolesta tahi vastaan mitä media milloinkin tuputtaa, sillä on vain vähän todellista merkitystä propagandan ohjaajille. Jos olet puolesta, hieno homma ja olet hyvä ihminen... jos taas vastaan, hieno homma ja olet paha ihminen, meneppäs tappelemaan sen hyvän ihmisen kanssa. Onkin hyvin vaikeaa, ellei lähes mahdotonta, olla tarttumasta tähän koukkuun kun sitä joka suunnasta tuputetaan. Televisio kiinni ja #DeleteFacebook voisi toimia... mutta sitten ei tietäisi mitä kaikki muut kuvittelevat tietävänsä.


Molempi parempi ja pahempi

Autuaan tietämättömälle maailma on rulettia ja illuusiossa elävälle pokeria jonka säännöt on kerrottu väärin. Sattumanvaraisia tapahtumia joille ei mitään saa vaiko illuusio jonkin asteisesta kontrollista jossa ei ole johdonmukaisuutta? Sopeutuminen sairaaseen yhteiskuntaan ei ole yleensä terveen merkki, joten ehkäpä ne joita vaivaavat erinäiset ongelmat yhteiskuntaan sopeutumisessa ovatkin niitä terveitä? Kognitiivinen dissonanssi toki suojaa ihmismieltä monelta, mutta jossain sielä taustalla mieli käynee melkoista taistoa kun se omiin havaintoihin perustuva maailma ei meinaa ollenkaan täsmätä median kertomaan. Mutta samalla ajatus illuusion raottamiseen on usein liian pelottava - kerrottiinhan niin mediassa että jotka mediaan ei usko vasta hulluja ovatkin.

Oikeasti maailmaa voidaan verrata shakkiin, jonka sääntöjä ei kerrota valtaväestölle ja osaa säännöt ei koske alkuunkaan. Hyvin vähän asioista tapahtuu täysin sattumalta. Emme yleensä tiedä mitä kaikkea taustalla tapahtuukaan, mutta valtaosa maailman asioista on tarkoituksella kuten ne nykyään ovat. Lukemattomat tahot käyvät näkymätöntä valtataisteluaan vuodesta toiseen ja media huolehtii siitä että valtaosalle saapuva tieto on tarkkaan valittua propagandaa juuri haluttuun suuntaan. Jos kaltereita ei näe, se ei tarkoita että olisi vapaa. Kuinka vapaa on siis nykyihminen länsimaisessa "demokratiassa"?

Ollaan hävitty tää peli? Myös tämä asenne sopii oikein hyvin vallassa oleville. Otetaan alistuneena vastaan kaikki se kurjuus mitä ylhäältä tarjoillaan - puhutaan siis opitusta avuttomuudesta. Entäpä jos oikeasti laitettaisiin se televisio kiinni? Ei enää median propagandaa olohuoneen sohvalle ja aikaa voisi jäädä johonkin hyödyllisempään. Jos ei muuta niin ottaa pienet nokoset sen sijaan kun meinaa katsoa televisiota? Löytyisikö aikaa vaikka uudelle harrastukselle? Entä jos rajaa sosiaalisen median käyttöä ja sen kautta tunkevaa täsmäpropagandaa? Montako tuntia päivässä vapautuisi vaikkapa kattoon syljeskelyä varten? Itse koetan karsia tästä eteenpäin somessa tuhlaamaani aikaa runsaasti... ja idioottilaatikkoa ei vuosiin ole enää ollutkaan, digiaika kun sammutti kuvaputket.

Saturday, March 17, 2018

Tästä ei vissiin saisi Suomessa puhua?

...mutta puhumpa kuitenkin

Mitä yhteistä on teksteillä "Suuri Suomalainen kusetus", "Äänestämällä voit vaikuttaa" ja "Miten valedemokratian illuusio säilytetään?"? Sen lisäksi että ne kaikki kertovat samaa tarinaa demokratiamme evoluutiosta ja äänestämisen hyödyllisyydestä, niitä sitoo yhteen paljon laajempi, yli puoluerajojen ylittyvä asia: Tästä ei saa puhua, ristus. Sitä itkupotkuraivareiden määrää ei äkkiseltään arvaakkaan mitä demokraattisen järjestelmän kyseenalaistaminen saakaan aikaiseksi. Ei tokikaan kaikki tästä huomauttamisesta hernettä nenään vedä, ellet sitten mene mainitsemaan että "kyllä se sinunkin puolueesi..." Tietyt uskomukset kulkevat käsi kädessä ja tämä kansaan indoktrinoitu auktoriteettiusko on ihan parhaita kavereita tämän demokratia=äänestäminen=vaikuttaminen omiin asioihin.

Jos koet asian loukkaavana jo tähän asti lukiessasi, saattaa olla parempi että lopetat lukemisen ja jatkat puolueesi kannattamista koska vain he voivat maamme pelastaa. Jos taas mielenkiinto heräsi, jatka toki (tätä ainakin osittain tulikivenkatkuista) tekstini lukemista. Motivaatio tälle tekstille kumpuaa niin ärsyyntymisestä siihen kaikkeen paskaan jota tästä asiasta puhuessa satelee niskaan kuin siitä kuvitelmasta että kurssia ehdittäisiin muuttaa ennen kuin Suomesta tulee seuraava Paskanistan osana suurta ja mahtavaa Eurostoliittoa.

Niin kauan kuin yksikään nykyinen puolue saa jatkaa Suomen päätöksenteossa, on ihan turha odottaa ihmeitä tapahtuvaksi. EU-jäsenyyden jälkeen taisi viimeisetkin kunnon ihmiset lopettaa politiikassa ja sen seurauksena saimme globalistipuolueita eri väreihin pukeutuneena. Kontrolloitu oppositio on nykyään suurelta osin median propagandan avustuksella luotu ilmiö, joka on kuitenkin ollut voimissaan eri muodoissa hyvinkin pitkään. Tilannetta on hyvä verrata Saksan AfD:n saamaan kohteluun niin parlamentissa kuin mediassa: joka suunnalta tulee joko paskaa niskaan tai asioista vaietaan kuoliaaksi. Tämä on se kohtelu, jota oikea oppositio saa. Se ei tietenkään takaa sitä, etteikö suoralla manipulaatiolla johdon suunnassa heitä jo nyt manipuloitaisi, mutta omien tietojeni mukaan AfD on säilyttänyt ainakin toistaiseksi asemansa mahdollisena vaihtoehtona maassaan. Tämä vaihtoehto puuttuu Suomesta kokonaan, ainakin toistaiseksi.


Vanhan kertausta jos löytyisi uusi näkökulma

Lähtökohtana Suomen demokratian ongelmaan on edustuksellisen demokratian tapa keskittää valta puolueiden johdoille. Jokaista puoluetta johtaa ja ohjaa kourallinen ihmisiä, joiden intressit ovat usein vahvasti ristiriidassa kansan etujen kanssa. Kuka näitä tahoja sitten ohjaakaan, sitä voi vain arvailla, mutta tiettyjä huolestuttavia linkkejä herrojen kohdilta löytyy erinäisten seurojen listoilta. Jos kaikkien puolueiden johtajat ovat kavereita keskenään, miten voidaan edes kuvitella että he olisivat toisiaan vastaan? Jäsenten tasolla asia on toki toisin ja siitä ymmärrettävästä syystä koko demokratian kusetus onkin niin herneitä nenään nostattava asia. Entä jos mahdollisesti koko uransa on tehnyt mielestään hyvää asiaa ajaen ja joku tulisi sanomaan päin naamaa että "kiitos nyt että pilasit koko maan asiat tekosillasi"... kyllä minuakin vituttaisi kuin pientä oravaa jolla on käpy jäässä.

Paljon hyviä aikeita mutta taustalla vaikuttavat tahot onnistuvat pilaamaan koko järjestelmän. "Salaliittoteoriaa!", on jotkut valmiina jo huutamaan ja kyllä, se on juuri sitä itseään - salaliittoja. Jotkut tahot sopivat suljettujen ovien takana asioista ja puhuvat päät (poliitikot) kertovat halutut asiat siitä kansalle riideltäväksi. Jokainen puolue kertoo oman versionsa tästä sovitusta sadusta, saadakseen oman äänestäjäkuntansa huomion. Koska jokainen puolue sisältää runsaasti jäseniä, jotka eivät ole mukana tässä juonessa, tarvitaan runsaasti median avustusta illuusion säilyttämiseksi. Eri tasoiset toimijat näkevät siis vain sen oman ja allaan olevien näkymän, ymmärtämättä suurempaa kuvaa. Näin onnistutaan pitämään esimerkiksi yksittäisten edustajien puheet vilpittömän kuuloisena - he eivät tiedä puhuvansa satuja muiden puolesta.

Jokainen kansalainen on kuitenkin käynyt läpi sen saman indoktrinaation ja manipuloinnin jo pienestä pitäen, joten jokainen osaa automaattisesti korjata omissa ajatuksissaan näinkin ristiriitaiset tiedot omaan kuvaan sopivaksi. Ymmärretään että media valehtelee niistä asioista, joista se oma puoli on eri mieltä, mutta samalla unohdetaan aivan täysin että se koko tarina on valheellinen. Jos olisi olemassa edes toinen yhtä vahva, vaikkakin täysin yhtä propagandistinen, media joka tuottaisi samoista uutisista toisen näkymän, ihmiset saattaisivat pikkuhiljaa huomata kuinka vahvassa illuusiossa he ovatkaan eläneet tähän saakka. Jos seuraat valtamediaa, tiedät mitä sinun halutaan ajattelevan, tuntevan ja tietävän... jos taas et seuraa, et tiedä mihin satuihin muut uskovat.


Onko muutos edes mahdollinen tässä vaiheessa?

On se sitten valevasemmiston, mukaoikeiston tai minkä muun mafian omistama valtapuolue, niin kauan kun ihmiset jatkavat näiden äänestämistä ei asiaan tule muutosta. Monet kuvittelevat Persujen olevan se pelastus, mutta vastatkaa itsellenne näihin kysymyksiin: Persut olivat mukana nykyistä hallitusta muodostettaessa ja vasta Soinin smurffien jakaantumisen jälkeen nämä SAMAT ihmiset nyt muka yht'äkkiä kasvattivat selkärangan? Entä kuka sielä johdossa ne käskyt saneli silloin ja kuka niitä käskyjä jakelee nyt? Onko taustalla vaikuttavat voimat muka vaihtuneet, vai onko uusi puhuva pää vain teräväkielisempi näyttelijä? Takinkääntö sujuu jokaiselta poliitikolta, ei siihen hommaan muuten kukaan nykyään valtapuolueen jäseneksi pääsisi. Oppositiosta on helppo huudella, päätöksenteossa itse mukana olleet ovat näyttäneet mihin he kykenevät - nappia painetaan juuri kuten käsky käy, puheet taas ovat vain äänestäjien rauhoittamiseksi.

Suora demokratia voisi ratkaista ainakin osan ongelmista, mutta silloin pitäisi olla myös vapaa media mikä Suomesta puuttuu siinä mittakaavassa kuin sen pitäisi olla. Mitä Suomi oikeasti tarvitsee on ihmisiä, jotka ajavat Suomen ja sen kansan etuja. Ehkä siksi asiat toimivat vielä vuosikymmeniä sitten kun edes murto-osa niistä eri hyväveli-kerhojen agendoista oli kansan etujen mukaisia? Nykypäivän globalistit ovat ottaneet haltuunsa jokaisen puolueen ja heidän arvonsa sotivat vahvasti niitä vanhoja ja hyviksi koettuja arvoja vastaan. En tiedä onko minkäänlainen yhteistyö näiden valtavien arvojen poikkeavuuksien takia edes mahdollista globalistien ja lokalistien välillä. Pitäisikö pistää maa kahtia ja tehdä uusi jako?

Toki puhumalla on mahdollista selvittää kaikki asiat, mutta ellei ongelman laajuutta edes ymmärretä, ei siihen voida puuttua. Ensin pitäisi tavalla tai toisella saada se hyväveli-verkostojen suo kuivattua, kuten jenkeissä mahdollisesti juuri tällä hetkellä tehdään. Toisaalta, ehkä vielä toistaiseksi pienenä mahdollisuutena oikeaan muutokseen saattaisi olla Nukkuvien puolue, mutta siinä jää nähtäväksi liiskaavatko vallassa olevat mediansa avulla tämänkin yrityksen saada ihmiset joukossa nousemaan takaisin valtaan. Heikosti on tällä kertaa ratkaisuehdotuksia antaa, mutta ehkä joku muu keksii miten tämä valtava ongelma korjataan? Mieluusti ennen kuin maa on myyty...

Monday, March 12, 2018

Motivointia

Mikä kumma sitä ihmistä ajaakaan tekemään...

Tähän kysymykseen, mikä motivoi ihmistä, on yritetty aikojen saatossa vastata moneen otteeseen. Jokainen teoria mitä on esitetty pitää ainakin osittain paikkaansa, eikä sitä yhtä ainoaa oikeaa tulla ihan heti liioin löytämään. Ihmisillä on tarpeita ja niitä yritetään täyttää, kukin omalla tavallaan ja täysin omaan arvomaailmaan tärkeyttä peilaten. Voidaan esimerkiksi puhua tarvehierarkiasta, missä alemman tason tarpeet on täytettävä ennen kuin korkeampia asioita edes harkitaan. Tässä jo tulee vastaan se ongelma, että niinkin pohjimmainen tarve kuin ravinto ei ole kovin tärkeä asia jos ihmistä ajaa jokin suurempi voima tekemään jotain ihan muuta. Uutisissa aina välillä tulee vastaan että joku on nääntynyt kuoliaaksi kun teki jotain ihan muuta ja unohti syödä. Tarpeiden tärkeys on siis vaihteleva myös tilanteesta riippuen.

Steven Reiss ehdotti mallia, jossa ihmisellä on 16 halua/motivaatiota/tarvetta joista jokaisen tärkeys ja vahvuus vaihtelee yksilöittäin. Nämä ehdotetut motivaatiot eivät korreloi juurikaan keskenään, mikä osoittaisi niiden olevan erillisiä asioita. Tiettyjä yleistyksiä voidaankin tehdä samankaltaisten motivaatioiden omaavien ihmisten kesken, joten ihmisiä haastattelemalla ja kysymällä sopivia kysymyksiä, voidaan esimerkiksi työnhakijan soveltuvuutta arvioida hieman ennakkoon. Epäilemättä samaa keinoa käytetään myös silloin, kun halutaan vaikuttaa ihmisiin tietyllä tavalla - esimerkiksi massamanipulointi propagandan avulla, kun ensin on saatu yhtenäistettyä ihmiset koulutuksen indoktrinaation kautta. Omat henkilökohtaiset tarpeet toki ovat sielä alla, mutta kertaamalla opittuna voidaan ihmiset saada hymyillen hyväksymään orjan asemansa.

Nämä 16 ehdotettua kategoriaa ovat seuraavanlaiset: valta, riippumattomuus, uteliaisuus, hyväksyntä, järjestys, säästäminen/keräily, kunnia, idealismi, sosiaaliset kontaktit, perhe, status, kosto/voittaminen, romantiikka/esteettisyys, syöminen, ruumiillinen aktiivisuus, ja rauhallisuus/mielen rauha. Kun näitä tarpeita sitten arvotetaan ja järjestellään jokaisen omaan arvomaailmaan sopivaksi, saadaan aikaiseksi Reiss motivaatioprofiili (RMP) jota sitten eri tahot käyttävät omiin tarkoitusperiinsä. Siitä voi jokainen laskeskella mitä saadaan kun valta, keräily, sosiaaliset kontaktit, status, kosto ja voittaminen yhdistetään toisiinsa. Valtaa, kansan suosiota ja rahaa haaliva ihminen... kuulostaako tutulta?


Aatteleppa kohalles

Eri motivaatioteorioita on tullut vuosien aikana vastaan ripakopallinen, mutta Reissin versio ainakin omaan korvaan kuulostaa tarkimmalta arviolta ihmismielen kiemuroista. Kun joku viikko sitten aloitin asiaa tutkimaan ja hieman kyselemään muiden kantoja asiasta, selvisi kohtuu nopeasti että kysymys vaati runsaasti enemmän kaivelua. Huvittavana yksityiskohtana tällä hetkellä kun tekstiä kirjoitan, on FB antanut blogistani nootin ja kaikki 2018 aikana julkaistut tekstit pääsivät paskalistalle. Ehkä siis lievänä lisämotivaationa on nyt omalla kohdallani kosto? Yksi kielletyistä teksteistä, jonka FB esti on esimerkiksi tämä: Palkkasoturi, missä puhutaan ihmisistä jotka tekevät vain työtä käskettyä. Sopiva teksti yhteisönormien tarkastajan luettavaksi, vai mitä?

Kysymykseni oli, mikä kumma saa ihmisen puhumaan virallista totuutta vastaan ja millä tavoin ulkopuoliset näkevät asian? Punaisen pillerin nieleminen harvemmin aiheuttaa kovin suurta statuksen nousua, mutta kunnia ja idealismi ovat vahvasti mukana motivoimassa ihmisiä. Totuus ei ole suoranainen motivaatio, mutta se on kuitenkin vahvana motivaation pohjana lähes jokaisella pillerin nielleellä. Omakohtainen kokemus virallisen totuuden mukaisen maailmankuvan romahtamisesta näytti olevan vahva yhdistävä tekijä. Tuli se sitten hitaasti epäilyjä nostattaen tai halolla päähän iskien, useimmilla on se jokin hetki tai ajanjakso, jossa ainakin osa siitä illuusiosta repesi auki, paljastaen ihan toisen maailman - maailman valtamedian verhojen takana. Ja siltä tieltä on harvoin paluuta takaisin "normaaliin".

Mutta se toisesta suunnasta katsottu kuva vasta mielenkiintoinen olikin. Yksi vastaus antoi hyytävän kuvan siitä, miten median manipulointi on muokannut ihmisistä hyvin kylmiä "foliohattuja" kohtaan: Ylivertaisuusvinouma ( kognitiivinen vinouma, jossa yksilö yliarvioi itsensä jossakin suhteessa kuten vaikkapa jonkin taidon hallinnassa. - wiki) Eli punaisen pillerin nielleet haluavat päteä tiedoillaan. Ärsytys on ymmärrettävää, jos vastapuolen näkemyksen kertojaa pidetään ylimielisenä idioottina - se mitä sanotaan on täysin yhdentekevää. Sama halveksunta nimenomaan henkilöitä kohtaan näytti jatkuvan kautta linjan, toki vaihtelevasti niin näkemykseltään kuin voimakkuudeltaan. "Raasu ja harhaanjohdettu" oli myös näkemyksenä, mutta yhtäläisyytenä suuressa osassa oli yksinkertaisesti "foliohatun" viestin lyttääminen henkilöön peilattujen syiden vuoksi. Toki "aivopesty lammas" mentaliteetti paistoi taas pillerin suunnasta, ei siinä...


Mutta mitä sitten?

Onko sillä sitten loppujenperin väliä miksi joku tekee mitä tekeekään? Olisiko tärkeää kyetä erottamaan se perimmäinen syy niille teoille, ennen kuin arvioidaan se tehty teko "hyvänä" tahi "pahana"? Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla, mutta onko niiden aikeiden alla oleva motivaatio kuitenkin jotain aivan muuta kun halutaan ulos viestiä? "Halusin vain auttaa" on esimerkiksi hyvä syy, mutta entä jos sielä alla oleva motivaatio on vain oman statuksen pönkittäminen ja maineen kasvattaminen? Ja vaikka asiaa kysyy toiselta, voimmeko edes luottaa että se toinen kertoisi totuuden tai edes tietäisi miksi tekee mitä tekee? Vaikeita kysymyksiä ja hyvin vähän vastauksia...

Kun seuraavan kerran on taas napit vastakkain jonkun kanssa, olisiko asiaa mahdollista lähteä purkamaan normaalin uskomusten taiston sijasta motivaatioden ja arvojen vertailulla? Koska emme voi varmasti luottaa oikeastaan yhteenkään tiedonlähteeseen, on kaikki saatavilla oleva tieto muutenkin jo kyseenalaista. Kun kyseenalaisia tietoja sitten lähdetään kalistelemaan muita vastaan, on jälki usein rumaa ja keskustelu ei oikeastaan etene pidemmälle kun molemmat ovat vakuuttuneita toisen olevan hullu/tyhmä/kuspää/mitälieneekään. Opittu motivaatio kilpailusta on ehkä yksi tuhoisimmista motivaatiosta maan päällä. Sen sijaan että yritetään voittaa, koetettaisiin onnistua löytämään se totuus ainakin jollain tasolla. Siinä voi pian oppia jotain niin muista kuin itsestään, kun kuuntelee vastapuolen näkemyksen ja ymmärtää MIKSI se toinen asian niin kovin eri tavalla näkee?

En tiedä, ei tämä teksti taida kostosta mennä vaikka alkuvaiheessa koko FB-sotku pistikin vielä pahasti vihaksi. Mutta niin se näkemys voi muuttua, vaikkei voi kun arvailla mitä sielä toisen päässä oikeen liikkuukaan kun mennään toisen Fb-seinä ilmoituksia naputellen läpi. Voin toki kuvitella ne muiden motivaatiot täysin vilpittömistä aina infernaalisiin perversioihin asti, mutta mistäs sen tietää. En tiedä saisiko joku siitä hyötyä itselleen, jos etsisi vaikkapa sen Reissin motivaatioprofiilin testin ja kokeilisi omalle kohdalle mikä se saa ahterin aamulla ylös sängystä kohtaamaan maailmaa. Ehkä semmoinen pieni itsetutkiskelu riittäisi, se kun on ainakin ilmaista. Mitä veikkaat, miksi juuri sinä päätit käyttää sen pienen hetken lukeaksesi tämän tekstin?