keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Stereotyypit propagandan työkaluna mediassa

Pitkä historia

Olemme saaneet nyt nauttia jo reilut 100 vuotta tarkasti hallittua median manipulointia. Toki jo paljon aikaisemminkin osattiin ihmisiä ja kokonaisia yhteiskuntia ohjailla valitsemalla mitä tietoa kukin sai, mutta vasta reilut 100 vuotta on asiaan paneuduttu paljon tarkemmin. Massamanipulaatio tieteen alana saikin hyvän alustan ihmiskokeisiin maailmansotien aikana ja kun tiedetään että silloin lähes kaikki median kertoma oli tarkkaan hallittua propagandaa, kuvitteleeko joku että tästä oltaisiin luovuttu?

Keinoja tähän propagandan purevuuden parantamiseen on useita, mutta tässä artikkelissa keskitymme stereotyyppien käyttöön mielen muokkaamisessa. Stereotyypillä tarkoitetaan jonkin asian yksinkertaistettua ja yleistettyä kuvausta, jonka todenperäisyys vaihtelee suuresti. "Ei saa yleistää" on usein kuultu fraasi kun puhutaan ihmisistä ja ihmisryhmistä. Mutta pystyäkseen luomaan yleistyksen jostain asiasta, on oltava jokin mallikappale, mieluusti useampikin. Tässä kohtaa media pääsee leikkiin mukaan ja mielikuvien luonti alkaa. Mielikuvien markkinointi ja niiden liittäminen tunteisiin on vanha markkinointikikka. Kun oma kokemus vastaa tätä annettua mielikuvaa, on maailmassa kaikki hyvin.

Stereotyypit ovat tavallaan rakennusmateriaalia ihmisen omille skeemoille. Niin kauan kun oma skeema jostain asiasta täsmää havaittuun stereotypiaan, on asia helppo hyväksyä sellaisena kuin se esitetään. Tämä ilmiö kuvaa hyvin sitä, miksi jotkin tarinat on helppo hyväksyä kun taas toiset eivät kelpaa sitten alkuunkaan. Ihmisen mieli haluaa maailman täsmäävän skeemoihinsa, media tahtoo ihmisten skeemojen täsmäävän heille annettuihin stereotyyppeihin. Riittävästi toistoa ja ihmismieli alkaa hitaasti sopeutumaan uuteen maailmankuvaan, tai sitten vastareaktion tuoma vastustus kasvaa. Kumpi näistä sitten tapahtuu, on taas yksilöstä kiinni.


Tarinan ja todellisuuden rajan hämärtäminen

Vielä vuosikymmeniä(?) sitten elokuvien ja television kertomien tarinoiden stereotyypit olivat selviä. Hyvän ja pahan tyypin pystyi tunnistamaan toisistaan välittömästi. Stereotyypeillä leikittiin ja niistä revittiin huumoria, jolle kaikki osasivat nauraa. Tietyt ihmisryhmät esittivät tiettyjä rooleja, mikä varmasti johti myös omiin ongelmiinsa. Asiat olivat omalla tavallaan mustavalkoisia, mutta silloin jouduttiinkin keskittymään itse tarinaan jos haluttiin oman tuotoksensa myyvän. Nämä halutut stereotypiat heijastuivat yhteiskuntaan nopeasti, josta esimerkkinä voidaan pitää tupakoinnin suurta kasvua ja turvavöiden käytön lisääntymistä, kun niin "neuvottiin" elokuvissa tekemään.

Todellisuudessa asiat eivät tietenkään ole läheskään yhtä tarkkaan samasta puusta veistettyjä, vaan jokainen on yksilö omaten pieniä sirpaleita lukemattomista stereotyypeistä. Tarinankerronnassa siirryttiinkin yksilön kuvaukseen ja stereotyyppien rikkomiseen. Tämä on tietysti hyvä asia, tavallaan, kun asiat kuvataan realistisemmin. Mutta toimiakseen propagandana on haluttuja asioita liioiteltava tai häilytettävä pois näkyvistä. Luotiin siis uusia samaistumisen kohteita kuten hyviä pahiksia ja pahoja hyviksiä, joista jokainen pystyi löytämään inhimillisiä elementtejä. Yhteisiä stereotyyppejä luotiin siis yli rajojen eri ryhmiin, tarkasti valikoiden sen mukaan kenen asiaa haluttiin ajaa.

Ulos annettu kuva ei siis enää ole vanhoista stereotyypeistä kasattu sankari tai konna, vaan tarkkaan valituista osista luotu fiktiivinen hahmo. Riippuen kenen agendaa ajetaan missäkin, on ulos annettu kuva mistä tahansa asiasta usein tarkkaan valittua. Propagandistin tehtävä onkin sisällyttää halutut stereotypiat agendan mukaan ulos tuotettavaan materiaaliin niin että niistä mahdollisimman moni uppoaisi ihmisten omiin skeemoihin. Jalo villi (noble savage) tuntuu olevan nykyään muodissa, samoin kuin vaarallinen (kuu)natsi eli äärioikeisto. Kaikki osaavat yhdistää annetut stereotypiat esitettyihin hahmoihin kun media tekee työnsä kunnolla.


Mutta mitä sitten?

On turha edes kuvitella, että pystyisi olemaan immuuni median tuottamalle propagandalle. Kaikki mitä havaitsemme vaikuttaa tavalla tai toisella miten maailmaa tulkitsemme myös tulevaisuudessa. Median luomat stereotyypit eri asioista ovat usein yhtä kaukana todellisuudesta kuin ne stand-up koomikkojen kertomat vitsit jotka alkavat "suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen...". Koska ihmisen mieli, halusi tai ei, lähtee rakentamaan kuvaa kaikesta kohtaamastaan skeemojensa perusteella, on median vaikutus ihmisen käyttäytymiseen mahdollisesti hyvinkin suuri.

Suurin ongelma median propagandassa onkin sen jatkuva käyttö uutisissa. Tosin nykymedian "uutista" ei juurikaan enää erota toimittelijan mielipiteestä jostain asiasta. Asioista annetaan tarkkaan valittu kuva, jota toistetaan jokaisessa uutisessa samasta asiasta. Luodaan stereotypioita omien tarkoitusperien mukaan esimerkiksi politiikan pelureista. Kukaan kun ei ole kieltänyt propagandan käyttöä omaa kansaa vastaan, saamme nauttia täysin siemauksin verovaroin kustannettua propagandaa itseämme vastaan. Kenenkähän agendaan kuuluu esimerkiksi poliittisen poliisin stereotypian luominen murentamaan luottamusta poliisiin? Ei se kyllä äärioikeiston agendaan istu...

Median käyttöä rajoittamalla voi vaikuttaa helpoimmin median otteeseen omasta käyttäytymisestä. Useimmiten tämä on kuitenkin lähes mahdotonta, joten vaihtoehtoisia keinoja median propagandan ehkäisyksi tarvittaisiin. Pelkkä tieto siitä, että sinulle syötetään propagandaa ei vielä riitä, on pystyttävä havaitsemaan ne vaikuttamisyritykset ja käsittelemään ne ajatuksella läpi. Mainoksia katsottaessa on yleensä helppo havaita mitä siinä yritetään myydä, mutta huomion voisi sen sijaan kiinnittää siihen, miten sitä asiaa oikein yritetään kaupata. Jostain se oman mielen puhdistus roskasta on kuitenkin aloitettava, että mainoksia siis tsiikaamaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti